Tietopyyntö sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiselle

Aina viranomaisessa ei ole parasta asiantuntemusta tietopyyntöjen käsittelyyn. Käsittely voi kestää tai viranomainen ei ilmoita kaikkia asiakirjoja, mitä sinusta tai esimerkiksi yhteishuollossa olevasta lapsestasi on viranomaisen henkilörekisteriin asiakirjoina kirjattu.

Lähtökohtaisesti tiedonsaantioikeus alaikäisestä lapsesta on kytketty lapsen huoltoon. Lapsen huoltajalla on oikeus saada lasta koskevia tietoja viranomaiselta joko henkilötietolainsäädäntöön tai julkisuuslakiin perustuen. Viranomainen voi tietyin edellytyksin kieltäytyä luovuttamasta tiotoja. Tällaisia perusteita on esimerkiksi se, että tiedon luovuttaminen on vastoin lapsen etua tai erittäin tärkeää yksityistä (jonkun toisen) etua. Lähtökohtaisesti myös lapsi joka kykenee ymmärtämään hänelle annetun hoivan ja hoidon merkityksen, voi kieltää tietojensa luovuttamisen toiselle vanhemmalle.

Voit käyttää ladattavaa tietopyyntö-mallia pyytäessäsi alaikäistä lastasi koskevia tietoja viranomaiselta.

Vieraannutetun vanhemman sudenkuopat

Tässä mielestäni kohtuullisen osuva luettelo eräältä kirjoittajalta sudenkuopista, mihin vieraannuttamisen kohdevanhempi voi pudota.

Kohdevanhempi ajattelee, että lapsen kielteinen suhtautuminen on lapsen aito oma mielipide ja kohdistaa oman turhautumisensa lapseen

Lapsi on todellisuudessa lojaalisuusristiriidassa, ja pyrkii vain vähentämään kokemaansa ahdistusta ja stressiä toimimalla niin kuin olettaa vieraannuttajavanhemman toivovan. Lapsi pelkää menettävänsä sen ”viimeisen” vanhempansa, mikäli ei toimi odotusten mukaisesti.

Kohdevanhempi uskoo ratkaisun löytyvän lapsen käytöksen oikaisemisesta ja kasvatuksellisesta otteesta

Vierannuttajavanhempi on luonut lapsen mieleen tarinan toisen vanhemman puutteellisista kyvyistä. Ajan mittaan lapsi alkaa myös uskomaan siihen. Tähän saattaa liittyä uhmakasta ja vastustavaa käytöstä. Monille voi syntyä houkutus korjata lapsen käytöstä. Ongelmana on, että saatat samalla vahvistaa vieraannuttajavanhemman lapselle sinusta syöttämiä ajatuksia siitä, että olet jäykkä ja kohtuuton vanhempi – vaikka saatat olla se, jolla on normaalit rajat perheessä.

Kohdevanhempi värvää sukulaiset ja muun lähipiirin kertomaan lapselle ”mistä asiassa on kysymys” tai muuten hyväksyy tällaisen toiminnan

Tutkimusten mukaan vieraannuttajavanhempi pyrkii luomaan ympärilleen liittouman. Sinullakin voi olla halu saada laajempaa ymmärrystä käsityksillesi tai ns. neuvotteluvoimaa jopa keskusteluun lapsen kanssa. Tämä ei ole ehkä kannattavaa.

Lapset saattavat olla huonoja vastaanottamaan omaksumansa tarinan kanssa ristiriitaista tarinaa sinulta tai sukulaisiltasi. Vieraannuttava vanhempi on tässä todennäköisesti vahvempi kuin yksikään sinun sukulaisesi. ”Nuo kaikki ovat sitä samaa, huonoa porukkaa”.

Kohdevanhempi kostaa vieraannuttavalla vanhemmalle kokemansa vääryydet

Vieraannuttamiseen voi pyrkiä vaikuttamaan hyvillä tai huonoilla keinoilla. Hyviä keinoja voi olla ammattilaisavun vastaanottaminen ja hyvän eettisen lakimiesavun käyttäminen. Ole varovainen keinovalikoimassa. Huono valinta on kosto. Älä ajattele vaikuttamista koston välineenä, vaan pyrkimyksenä auttaa lasta. Vääränlaiset keinot, kuten sosiaalisessa mediassa kerrotut ”totuudet vieraannuttajasta” tulevat välitetyksi lapselle osoituksena huonosta vanhemmuudesta.

Kohdevanhempi esiintyy sosiaalihuollossa, tuomioistuimessa tai muuten ammattilaisille aggressiivisena, vihaisena, tai muuten ”kaikkitietävänä”

Kun asioidaan sosiaalihuollon ammattilaisen kanssa tai lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa käsitellään tuomioistuimessa, joudut eräänlaisen sinuun kohdistuvan tarkastelun kohteeksi. Kohdevanhemman turhautuminen voi ilmetä monin, ymmärrettävin, tavoin. Vältä kuitenkin ylimielistä ja vihaista asennetta. Se kääntyy hyvää tarkoitusta vastaan.

Sovinnollisuus vai oikeudenkäynti erityisesti vieraannuttamistilanteessa?

Oma näkemykseni on tämä:

Sovinnollisuutta puoltavat seikat:

  • Vanhemmalle on merkityksellistä ”näpäyttää” toista vanhempaa tai voittaa hänet taikka ”näyttää kaapin paikan”
  • Vanhemmilla vaikuttaa olevan jollain tavalla tasavertainen suhde tai vuorovaikutusdynamiikka sekä keskusteluyhteys
  • Vanhemmilla on halu sovinnollisuuteen
  • Lapsi on alkanut osoittamaan kielteistä suhtautumista vanhempaan, jonka luona hän ei asu
  • Lapsi on yli 12 vuotias
  • Lapsi saadaan osallistumaan hänen ja vanhemman välisen suhteen palauttavaan, parantavaan tai kehittävään kolmannen sektorin tai muun asiantuntijatahon auttavaan ja tukevaan toimintaan
  • Vanhemmat pyrkivät noudattamaan voimassa olevaa huollosta ja tapaamisoikeudesta tehtyä sopimusta, joka on vahvistettu sosiaalihuollon viranomaisessa tai päätöstä, joka on annettu tuomioistuimessa

Tuomioistuinmenettelyn aloittamista puoltavat seikat:

  • Vanhemmalla on ”hyvä” ja ”eettisesti toimiva” asianajaja tai lupalakimies
  • Follo-menettelystä ei ollut hyötyä
  • Vanhemmilla ei ole huollosta ja tapaamisoikeudesta tehtyä sopimusta, joka on vahvistettu sosiaalihuollon viranomaisessa tai päätöstä, joka on annettu tuomioistuimessa
  • Lapsi ei ole osoittanut vielä merkittävää kielteistä suhtautumista kohdevanhempaan (useimmiten siis vanhempaan jonka luona lapsi ei asu), tai jos on jo, saatavilla on asiantuntijatodistelua, joka kiistatta osoittaa ainakin sen, että vieraannuttajavanhempi on toiminnallaan ja käyttäytymisellään vaikuttanut kielteisesti lapsen näkemykseen toisesta vanhemmasta ja todistelua, että vieraannuttajavanhempi ei ole pyrkinyt myötävaikuttamaan tapaamisoikeuden toteutumiseen tai lapsen ja kohdevanhemman suhteen ylläpitoon
    • Ongelmana tuomioistuimessa tuntuu olevan se, että pelkkään väitteeseen ”olen kaikin keinoin yrittänyt tukea lasta lähtemään tapaamisiin” luotetaan ja se, että tuomioistuimella ei ole käytettävissä riittävästi tietoa lasten asumisen muuttamisen vaikutuksista lapsiin. Tutkimuskirjallisuus viittaa siihen, että kohtuullisen ajan jälkeen lapset suhtautuvat tilanteeseen hyvin (mm. Turnbull, Haines, Matthewson: Understanding and managing Parental Alienation, 2020)
    • Olosuhdeselvityksen merkitys korostuu – ongelma on siinä, että ei voida ennakoida kuinka laadukkaasti se on tehty
  • Lapsi ei ole yli 12 vuotias
    • On huomioitava, että lapsen ollessa prosessin alkaessa jo noin 10 vuotias, päätöksentekohetkellä lapsi voi olla jo 12 vuotta täyttänyt tai lähelle sitä, jolloin lapsen ilmaisema kanta otetaan lähtökohtaisesti sellaisenaan huomioon huolimatta siitä, että vieraannuttamisväitteitä on esitetty
    • On huomioitava, että useamman lapsen ollessa kyseessä, tuomioistuin harvemmin erottaa lapsia toisistaan esimerkiksi tilanteessa, jossa yksi lapsi kolmesta on huomattavasti alle 12 vuotias, vaikka tämän ikäisen lapsen mielipiteelle sisänsä ei voitaisi antaa painoarvoa

Näkemykseni parhaasta toimintavaihtoehdosta on tämä:

Tuomioistuinmenettely on viimesijainen vaihtoehto, koska menettely tuhoaa viimeisetkin mahdollisuudet vanhempien yhteistoimintaan ja siten yhteistyövanhemmuuteen. Oikeudenkäynnissä toteutuu usein se taktiikka, että toinen vanhempi haluaa osoittaa toisen vanhemman surkeuden huoltajana ja siten keskittyy loanheittoon – tai sitten oikeudenkäyntiavustajat huolehtivat tästä päämiehensä puolesta

Taktiikkavalintana tulisi olla sovinnollisuuden painottaminen ja sen lisäksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa aloitetut tukitoimet vanhemmille ja lapsille.

Mitä sanoisit vieraannutetun lapsen kohdevanhemmalle, jonka mielestä tuomioistuinmenettely on ainoa ratkaisu?

Sanoisin näin:

Lopullinen tuomiostuimen ratkaisu saattaa yllättää, eikä se ole aina mieleinen

Usein syvällä ”omassa asiassaan” oleva osapuoli arvelee, ettei tuomioistuin voi millään järkevällä perusteella tulla muuhun lopputulokseen, kuin osapuoli itse arvelee.

Tuomioistuinmenettelyssä lapsiasioissakin on kyse valitettavasti muusta kuin absoluuttisen totuuden etsimisestä. Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat asiat kuuluvat niin sanotun virallisperiaatteen piiriin, jossa tuomioistuimen selvittämisvelvollisuus on korostunut.

Nykyisessä oikeudenkäyntijärjestelmässä ei vain ole riittäviä resursseja selvitysvelvollisuuden toteuttamiseksi, jolloin osapuolten ja heidän avustajiensa oikeudenkäynti- ja oikeussalikäyttäytymisen merkitys korostuu. Nykyisessä muodossaan olosuhdeselvitysten laajuus- ja laatuongelmat eivät tuo tähän ratkaisua.

Vieraannuttamistilanteisiin liittyy usein toisen vanhemman väite siitä, että lapsi vapaaehtoisesti kieltäytyy tapaamasta toista vanhempaansa. Usein silloinkin, kun lapsi olisi iältään alle 10 vuotias eli hyvin nuori. Vielä tänä päivänä tämänkaltainen väite menee läpi sosiaalihuollossa, tuomioistuimessa ja oikeudenkäyntiavustajissa.

Kun asiaa ei selvitetä riittävästi, lapsen edun turvaava oikeuden päätös jää todennäköisesti saamatta.

Myös oikeudenkäyntiavustajalta edellytetään erityistä osaamista ja kykyä ajaa lasten etua, ei vanhemman. Aina näin hyvä tilanne ei ole käsillä, koska vieraannuttamista ja siihen liittyviä motivaatioita ja käyttäytymismalleja ei tunneta riittävän syvällisesti.

Kannattaa siis panostaa oikeudenkäyntiavustajan kykyyn ja mahdollisuuteen hoitaa toimeksiantoa. Miten löytää etiikaltaan ja osaamiseltaan loistava oikeudenkäyntiavustaja?

Oikeudenkäyntikuluja koskeva taakka voi kaataa talouden

Vanhemman tulisi kyetä oikeudenkäyntiavustajansa kanssa tekemään aito analyysi siitä, ovatko jutun tosiseikat sellaiset, että jutussa asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Jos tässä mennään metsään, niin oikeudenkäyntikuluista tuleva rasite saattaa vaikuttaa pitkälle elämään.

Vaikka lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa lähtökohtaisesti molemmat riidan osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, voivat omat kulut olla huomattavat. Tarinat kertovat pitkään kestäneiden huoltajuusriitojen maksaneen useita kymmeniä tuhansia euroja. Eikä kotivakuutuksen oikeusturvaedustakaan ole aina apua. Yli kymmenen tuhannen eurojen riidassa vakuutusturva ei useinkaan ole riittävä, vaan vakuutus sisältää korvauskaton. On haastavaa jos kotivakuutusten vakuutusehdot rajoittavat olennaisesti huoltajuusriitojen oikeudenkäyntikulujen korvattavuutta ja perheen tulot ylittävät oikeusavulle asetetut tulorajat.

Huoltajuusriidan taloudellinen painolasti voi kaataa talouden ja voi johtaa ulosoton asiakkuuteen.

Ota huomioon, että voit olla pitkittyneen oikeudenkäynnin jälkeen siinä tilanteessa, että tunnet menettäneesi lapsesi lisäksi taloudellisen kantokykysi. Joillakin työelämän alueilla ulosoton asiakkuus ja palkan ulosmittaus voivat johtaa työsuhteen päättymiseen. Toisaalta ei ole myöskään lapsen etu, mikäli menetät elatuskykysi.

Huomio menettelyyn kuluva aika

Vaikka tuomioistuimesta saisi väliaikaismääräyksen noin 6 kuukauden kuluessa, tuomioistuimen lopullisen ratkaisun saamiseen voi käräjäoikeustasolla mennä 6-12 kuukautta lisää. Jos asia jatkuu hovioikeuteen, käsittelyaikaa kertyy vielä vuosi.

Tämän ajan olisi voinut käyttää paremminkin.

Oikeudenkäyntiin kulunut aika on aina pois vieraannutetun lapsen ja vanhemman välisen suhteen palauttamisesta. Menetetty aika on suhteen palauttamisen yksi pahimmista vihollisista.

Toinen vanhempi voi käyttää oikeudenkäyntiä tekosyynä estää kaikki yritykset suhteen palauttamiselle toteamalla esimerkiksi, että hän tai lapsi ei voi rauhoittua niin kauan kuin oikeudenkäynti on vireillä. Ja suhteen palauttaminen edellyttää rauhoittumista. Tosin oikeudenkäynnin päättyminen ei takaa vieraannuttajavanhemman myötämielistä suhtautumista suhteen palauttamiseksi.