Edelleen saman otsikon neljännessä ja viimeisessä artikkelissa on kysymys kohdevanhempaan kohdistuvista vaikutuksista. Määritelmällisesti kohdevanhempi tarkoittaa sitä vanhempaa, jonka suhde lapseen vaikeutuu tai katkeaa kokonaan vieraannuttajavanhemman toimien takia. Kohdevanhempaan kohdistuva tarkkailu ei ole osa sen arvioimista, onko kyse vieraannuttamisesta vai ei. Vaikutusten tunnistaminen on kuitenkin ilmiön arvioinnissa merkityksellistä myös sen yhteiskunnallisten vaikutusten vuoksi. Eräiden arvioiden mukaan noin 23 % vieraannuttamisen kohteeksi kertomansa mukaan joutuneista kohdevanhemmista on harkinnut itsemurhaa. Artikkelit 1-4 tässä samassa teemassa liittyivät näihin kysymyksiin:
Lähde: Haines, Matthewson, Turnbull: Understanding and managing parental alienation – Guide to assessment and intervention.
Seuraukset vieraannuttamiskampanjasta:
Vanhemman roolin ja aseman menettäminen
Vanhempi kokee, että hänen rooliaan vanhempana vähätellään.
Vanhempi kokee, että hänellä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa lapsen elämään.
Vanhempi kokee, että joku toinen kontrolloi hänen mahdollisuuksiaan tavata ja viettää aikaa lapsen kanssa ja edelleen joku toinen kontrolloi sitä, millä tavoin hän viettää lapsen kanssa aikaa.
Vanhemmasta tuntuu, ettei hän voi vaatia lapselta normaaleja ja tavanomaisia käytöstapoja, koska pelkää vieraantuvan lapsesta vielä enemmän.
Vanhempi ei uskalla kieltäytyä lapsen kohtuuttomistakaan vaatimuksista, koska pelkää vieraantuvan lapsesta vielä enemmän.
Vanhempi vastustaa ajatusta (tai suhtautuu kielteisesti muutoin) siitä, että joku toinen (kuten vieraannuttavan vanhemman uusi kumppani) toimii lapsen vanhempana kohdevanhemman sijasta.
Epäoikeudenmukaisuuden kokemus
Vanhempi kokee, että hän ei ole saanut oikeusjärjestelmästä riittävää tukea.
Vanhempi kokee, että vieraannuttava vanhempi ei ole joutunut vastuuseen esimerkiksi tapaamisoikeutta koskevien sopimusten tai tuomioistuimen päätöksen määräysten rikkomisesta.
Vanhempi on turhautunut siihen, että vieraannuttamisilmiötä ei tunnisteta tai hän ei tule kuulluksi vieraannuttamiseen liittyvistä kokemuksistaan.
Vanhemmasta tuntuu, että sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteissä ei riittävästi tuoda vieraannuttamisilmiötä esiin.
Vanhemmasta tuntuu, että vieraannuttaja pyrkii tarkoituksellisesti estämään ja haittaamaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta taikka elatusta koskevaa oikeudekäyntimenettelyä (tai sovittelua) ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteitä.
Vanhemmasta tuntuu, että hänen vastaavassa tilanteessa olevat kohdevanhemmat joutuvat usein syntipukeiksi, kun asiaa käsitellään tuomioistuimessa tai sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Henkilökohtaiset seuraukset
Vanhempi suree lapsensa puolesta, jota ei tapaa.
Vanhempi on vihainen epäonnistuessaan ratkaisemaan konfliktia.
Vanhempi on stressaantunut ja räjähdysherkkä.
Vanhempi on traumatisoitunut lapsensa menettämisestä.
Vanhempi kamppailee keskellä oikeudenkäyntiä ja lapsensa menettämistä.
Vanhemmalle aiheutuu taloudellisia vaikeuksia pitkittyneistä oikeudenkäynneistä.
Saman otsikon aiheen muodostaman kokonaisuuden kolmannessa artikkelissa on kysymys merkeistä ja käyttäytymismalleista, joita tutkimusten mukaan havaitaan nimenomaan vieraannutetuilla lapsilla. Aikaisemmissa kahdessa artikkelissa oli kyse alla kohdissa 1. ja 2. mainituista vieraannuttamisen toteamiseen liittyvistä teemoista:
Vieraannutetun lapsen käyttäytymisessä tai suhtautumisessa ilmenee usein:
Kielteiset ilmaisut kohdevanhemmasta
Lapsen kuvaukset toisesta vanhemmastaan ovat kielteisiä.
Lapsi uskoo, että kohdevanhempi vainoaa häntä tai vieraannuttavaa vanhempaa.
Lapsi kertoo eri yhteyksissä, että kohdevanhempi pyrkii tarkoituksellisesti aiheuttamaan harmia tai estämään kaiken hyvän tapahtumisen, vaikka tällaiselle väitteelle ei ole mitään perustetta tai näyttöä.
Lapsi kertoo, että kohdevanhemman nimenomaisena tarkoituksena on aiheuttaa harmia lapselle tai vieraannuttavalle vanhemmalle.
Lapsi kertoo eri yhteyksissä, että hänellä on ollut huonoja kokemuksia kohdevanhemman kanssa, vaikka tällaiselle väitteelle ei ole mitään perusteita tai näyttöä.
Lapsi kuvailee kohdevanhemman huonoja omainaisuuksia tai luonteenpiirteitä.
Äärimmäiset ja vastakkaiset näkemykset vanhemmista
Lapsi esittää vieraannuttajavanhemmasta erityisen positiivisia kuvailuja ja erityisen kielteisiä kuvailuja kohdevanhemmasta, vaikka kohdevanhemman harjoittamasta kaltoinkohtelusta ei ole mitään näyttöä.
Lapsi kuvailee vieraannuttajavanhempaa täydellisen hyväksi ja luotettavaksi ja kohdevanhempaa täydellisen pahaksi ja epäluotettavaksi.
Lapsi kertoo, että vieraannuttajavanhempi on aina heidän (hänen) tukena ja kohtelee heitä hyvin ja kohdevanhempi ei ole koskaan tukena, eikä kohtele heitä hyvin.
Lapsi ilmoittaa haluavansa olla vain vieraannuttajavanhemman kanssa, eikä koskaan kohdevanhemman kanssa.
Lapsi ilmaisee, että kohdevanhempi on syyllinen vanhempien välisen parisuhteen katkeamiseen ja vieraannuttajavanhempi ei ole siihen vaikuttanut.
Lapsi kertoo kielteisiä näkemyksiä kohdevanhemman sukulaisista ja läheisistä sekä vastaavasti positiivisia vieraannuttajavanhemman sukulaisista ja läheisistä.
Olosuhderiippuvaiset muutokset lapsen käytöksessä
Kun vierannuttajavanhempi ei ole läsnä, lapsen käytös kohdevanhempaa kohtaan näyttäytyy epäjohdonmukaiselta suhteessa siihen, mitä lapsi kertoo (lapsi esimerkiksi sanoo, ettei pidä kohdevanhemmasta, mutta hakeutuu kuitenkin tämän läheisyyteen)
Lapsen käyttäytyminen kohdevanhemman kanssa on ristiriidassa sen kanssa, miten lapsi on aikaisemmin ilmoittanut olevansa vastahakoinen kohdevanhempansa kohtaamiseen.
Lapsi kertoo, ettei hän välitä kohdevanhemman osoittamasta lapseen kohdistamasta arvostelusta, mutta loukkaantuu kuitenkin siitä.
Lapsi ei osoita pelkoa tai stressiä lapsen ja kohdevanhemman viettäessä yhteistä aikaa (ilman vieraannuttajan läsnäoloa tai vieraannuttajalle läheistä henkilöä).
Lapsi kertoo olevansa varma kielteisestä suhtautumisestaan kohdevanhempaa kohtaan, mutta käyttäytyy kuitenkin toisin tai osoittaa positiivista suhtautumista kohdevanhempaan.
Siitä huolimatta, että lapsi ei suostu pitkän tapaamistauon jälkeen puhumaan kohdevanhemman kanssa, lapsi osoittaa kaivanneensa vanhempaa.
Lapsi kieltäytyy tunnustamasta kohdevanhemman hyviä tekoja ja toimia, vaikka näistä olisi selkeä näyttö.
Lapsi tulkitsee kohdevanhemman hyvät ja neutraalit toimet luonteeltaan tai tarkoitukseltaan kielteisiksi.
Lapsi kieltää välittävänsä kohdevanhemmasta tai rakastavansa tätä.
Lapsen mielestä kohdevanhempi on kyvytön korjaamaan tai muuttamaan asioita paremmaksi.
Lapsi kieltää koskaan välittäneensä tai rakastaneensa kohdevanhempaa, huolimatta siitä, että siitä olisi näyttöä.
Lapsi kertoo ainoastaan teeskennelleensä, jos hän on osoittanut kohdevanhempaansa kohtaan aikaisemmin kiintymystä.
Vääristyneet näkemykset kohdevanhemmasta
Lapsi puhuu kohdevanhemmasta kielteisesti tai tämän tehneen jotain väärin, vaikka väiteet tai esitetyt seikat eivät voi pitää ulkopuolisen arvion mukaan paikkaansa.
Lapsi puhuu kohdevanhemmasta kielteisesti ja kertoo tapahtumista, jotka ”ehkä” pitävät paikkaansa, vaikka niiden tueksi ei ole perusteita tai näyttöä.
Lapsi kuvailee kohdevanhempaan liitettyjä tapahtumia tai tekoja kohdevanhemman tarkoitukselliseksi pahansuopaisuudeksi, vaikka ulkopuolisin silmin kyseessä olisi hyvää tarkoittava teko tai tapahtuma.
Lapsi tulkitsee tavanomaiset ja normaalit vanhemmuuteen liittyvät kasvatus- ja muut toimet ärsyttämiseksi tai muun toiminnan haittaamiseksi.
Lapsi kuvailee kohdevanhempaa äärimmäisillä ja kielteisillä termeillä (esim. kohdevanhempi toimii ”aina” väärin lasta kohtaan, kohdevanhempi ei ”koskaan” puhu lapselle).
Lapsi kuvailee aikaisempia hyviä aikoja tai tapahtumia kohdevanhemman kanssa siten, että ne eivät ole olleet oikeasti miellyttäviä tai kivoja.
Valemuistot tai kuvailut tapahtumista, joita ei ole tapahtunut
Lapsi kuvailee tapahtumia, joita hän ei ole voinut havaita tai olla niiden tapahtuessa läsnä.
Lapsi kuvailee nähneensä tapahtumia, jotka ajallisesti sijoittuvat aikaan ennen syntymäänsä tai hän on ollut liian nuori muistaakseen.
Lapsi vakuuttaa kohdevanhemman tehneen väärin tai kaltoinkohdelleen, vaikka voidaan osoittaa, ettei se ole ollut mahdollista.
Lapsi tuottaa kertomuksessaan vähän yksityiskohtia tapahtumista (esim. siitä milloin ja missä on tapahtunut), joissa hän kertoo kohdevanhemman toimineen väärin tai kaltoinkohdelleen, vaikka lapsi ei ole voinut tietää tapahtumista.
On mahdollista, että lapsi on voinut kuulla kohdevanhemmasta tai hänen käyttäytymisestä muilta.
On esitetty, että lasta ei ole suojeltu kohdevanhempaan kohdistuneilta kielteisiltä kertomuksilta ja ilmaisuilta.
Lapsi ei kiinnitä huomiota annetuntiedon johdonmukaisuudeen
Lapsen kertomus kohdevanhemmasta ei ole johdonmukainen (esim. ”Äiti ei vie minua minnekään” ja ”Äiti vei minut leikkipuistoon”).
Lapsi ei vastaa tai reagoi välinpitämättömästi siihen, kun hänen kertomuksensa epäjohdonmukaisuuteen kiinnitetään huomiota.
Lapsi jättää sen huomiotta tai suuttuu, jos hänen kertomuksensa epäjohdonmukaisuuteen kiinnitetään huomiota.
Lapsi sovittaa vastauksensa hänelle esitettyyn kysymykseen siitä huolimatta, että annettu vastaus on aikaisempien vastausten kanssa ristiriidassa.
Lapsi muuttaa useampaan kertaan kertomustaan yhden haastattelu- tai keskustelukerran aikana.
Lapsi ei osoita suurempaa epämukavuutta siitä, että hän sovittaa vastauksensa annetun lisätiedon mukaisesti.
Kohdevanhemman huonojen puolien listaaminen
Lapsen kohdenvanhemman huonojen puolien esittely kuulostaa siltä, että sitä olisi opeteltu ulkoa tai harjoiteltu.
Lapsi käyttää ilmaisuja, jonka mukaan ”isä/äiti muistutti, että minun pitää muistaa kertoa…” kun lapselta kysytään mielipidettä kohdevanhemmasta.
Lapsella on lista kohdevanhemman huonoista ominaisuuksista tai vääristä teoista, joita lapsi toistelee.
Lapsen kertomuksessa kohdevanhemman heikkouksista tai teoista ei ole juurikaan yksityiskohtia.
Kun lapselta kysyy kohdevanhemman heikkouksista ja teoista tarkemmin, lapsi alkaa toistamaan listausta uudestaan.
Lapsi käyttää ikätasolleen epätyypillistä kieltä kertoessaan kohdevanhemman heikkouksista ja teoista.
Pelkoreaktio
Lapsi näyttäytyy perusteettoman pelokkaalta tai järkyttyneeltä ajatuksesta nähdä kohdevanhempi.
Lapsen näyttämä pelko vaikuttaa suhteettomalta uhkaan nähden.
Lapsi kieltäytyy tapaamasta kohdevanhempaa väittäen, että pelkää tätä.
Lapsi piiloutuu kohdenvanhemmalta, joka on tullut hakemaan lasta viettämään yhteistä aikaa.
Lapsi kieltäytyy menemästä kouluun peläten kohtaavansa siellä kohdevanhemman.
Riippuvainen tai symbioottinen suhde vieraannuttavanvanhemman kanssa
Lapsi ei halua olla poissa vieraannuttavan vanhemman läheisyydestä.
Lapsi näkee itsensä ”yhdessä” vieraannuttavan vanhemman kanssa.
Lapsi näkee vieraannuttavan vanhemman täyttävän heidän kaikki toiveensa ja tarpeensa, vaikka se olisi kuinka epärealistista tahansa.
Lapsi ei pysty olemaan kohdevanhemman kanssa olematta samalla yhteydessä vieraannuttavaan vanhempaan.
Lapsella on näkemys siitä, että ainoastaan vieraannuttava vanhempi on kykenevä täyttämään lapsen tarpeet.
Lapsi ei vastaa kohdevanhemman lähestymisyrityksiin viittaamatta aina vieraannuttavaan vanhempaan.
Positivinen suhtautuminen muihin aikuisiin, paitsi kohdevanhempaan
Lapsi näyttäytyy kohteliaana ja tottelevaisena, vaikka hänen tiedetään olevan kohdevanhempaa kohtaan kaikkea muuta.
Lapsi on epäkunnioittava kohdevanhempaa kohtaan, mutta ei muille aikuisille.
Lapsen on kerrottu olevan puolustusasemissa ja haasteellinen kohdevanhempaa kohtaan, mutta ei muissa olosuhteissa tai tilanteissa.
Lapsen näkemyksen mukaan ei ole tarvetta totella kohdevanhempaa.
Lapsen käyttäytyminen kohdevanhempaa kohtaan on ongelmallinen, huolimatta hyvin sujuvasta koulunkäynnistä ja hyvästä käytöksestä koulussa.
Lapsen epäsopiva käytös laajentuu kohdevanhemman sukulaisiin ja läheisiin.
Lapsen uskomus siitä, että kohdevanhempi vainoaa vieraannuttavaa vanhempaa
Lapsi uskoo, että vieraannuttava vanhmpi on kohdevanhemman kaltoinkohtelun uhri.
Lapsen näkemystä siitä, että vieraannuttava vanhempi on uhri ja kohdevanhempi on ”roisto”, on vaikea horjuttaa.
Lapsi valitsee ne kertomukset, joissa kohdevanhempi on kaltoinkohtelija, vaikka lapsi ei ole itse ollut asiaa näkemässä.
Lapsi kertoo kohdevanhemman vieraannuttajavanhempaan kohdistamasta kaltoinkohtelusta.
Lapsi kertoo kohdevanhemman vieraannuttajavanhempaan kohdistamasta uhasta.
Lapsen mielipidettä vahvistetaan paljastamalla valikoituja viranomaisen tai tuomioistuimen laatimia asiakirjoja.
Empatian puute kohdevanhemman ahdingosta
Lapsi ei näytä välittävän kohdevanhemman kokemasta huonosta olosta sen takia, että vanhempi ei saa tavata lastaan.
Lapsi ei näytä välittävän kohdevanhemman kokemuksesta tulla taloudellisesti hyväksikäytetyksi.
Lapsi ei ota yhteyttä tärkeinä päivinä (esim. vanhemman syntymäpäivä, äitien- tai isänpäivä).
Lapsi ei koe huonoa omaa tuntoa tylystä suhtautumisesta kohdevanhempaa kohtaan.
Kohdevanhemman yritykset saada lapselta myötämielistä suhtautumista epäonnistuvat.
Lapsi osoittaa myötämielisyyttä muihin, mutta ei kohdevanhempaan.
Kohdevanhemmalla ei ole merkittävää roolia lapsen elämässä
Lapsi vähättelee kohdevanhemman merkitystä elämässään.
Lapsi kieltäytyy viittaamasta kohdenvanhempaan isänä tai äitinä.
Lapsi kohtelee kohdevanhempaa samalla tavalla tai lämmöllä kuin tuttavaa tai tuntematonta ihmistä.
Lapsi ei osoita tarvetta kertoa tärkeistä asioista kohdevanhemmalle.
Lapsi ei halua välittää tietoa syntymäpäivistä tai muista merkityksellisistä tapahtumista kohdevanhemmalle.
Lapsi ei ole kiinnostunut kohdevanhemman elämästä.
Uskomusjärjestelmän jäykkyys suhteessa kohdevanhempaan
Lapsen kielteiset näkemykset kohdevanhemmasta pysyvät, vaikka lapsi saisi muunlaisia, positiivisia tai neutraalia tietoa kohdevanhemmasta.
Lapsi yksinkertaisesti hylkää kaikki todisteet, jotka eivät tue hänen näkemystään kohdevanhemmasta.
Jos lapsen esittämät perusteet haastetaan, lapsi esittää perusteena oman näkökulman huolimatta vastaperusteiden vakuuttavuudesta tai lapsen esittämän näkemyksen epäloogisuudesta.
Lapsi pysyy näkemyksessään, vaikka hänelle on osoitettu, että tämä näkemys perustuu virheelliseen tietoon.
Lapsi kieltäytyy vaihtoehdosta, että hän olisi mahdollisesti väärässä arvioitaessa kohdevanhempaa.
Lapsi voi hyväksyä muiden hyväntahtoisen suhtautumisen kohdevanhempaan, mutta ei kohdevanhemman osalta sitä, että hänen toimensa olisivat hyväntahtoiset.
Itsenäinen ajattelija -ilmiö
Lapsi uskoo, että hänen tulisi olla se, joka päättää siitä, viettääkö hän aikaa kohdevanhemman kanssa.
Lapsi ilmaisee, että hänen tahtonsa olla tapaamatta kohdevanhempaa on hänen oma ajatuksensa. eikä vieraannuttajavanhempi ole siihen vaikuttanut, vaikka vaikuttamisesta on näyttöä.
Lapsi ilmaisee, että hänen kielteinen näkemys kohdevanhemmasta perustuu hänen omiin kokemuksiinsa.
Lapsi kieltää, että vieraannuttavan vanhemman kielteisillä näkemyksillä olisi vaikutusta.
Kun vieraannuttavan vanhemman vaikutus lapsen mielipiteeseen otetaan esiin. lapsi käyttäytyy suojelevasti vieraannuttavaa vanhempaa kohtaan.
Lapsi ilmoittaa kieltäytyvänsä toimimasta tuomioistuimen päätöksen mukaisesti, mikäli sen mukaan lapsen tulisi viettää aikaa kohdevanhemman kanssa.
Seuraava jatkoartikkeli (4/4) koskee vieraannuttamisen vaikutusta kohdevanhempaan. Artikkelissa ei käsitellä enää vieraannuttamisen arviointia, kuten aikaisemmissa artikkeleissa 1-3.
Edellisen artikkelin jatkoksi arvioidaan vieraannuttamista vieraannuttajan harjoittamien tyypillisten vieraannuttamistoimien (kohta 2.) perusteella siten, kuin asiaa on käsitelty alan tieteellisessä kirjallisuudessa (viittaus edellisessä artikkelissa). Aikaisemmin jo mainitsin siitä, että kaikki toiminta ei ole vieraannuttamista, ja kaikkien kohtien 1-3 tunnismerkkien tulee täyttyä, jotta vieraannuttamisesta voidaan puhua. Luonnollisesti kussakin yksittäisessä kohdassa (1-3) olevien kaikkien havaintojen ei tarvitse täyttyä ja ne voivat ilmetä eri tavoin.
Tyypillisiä vieraannuttamisen taktiikoita ovat:
Kohteena olevan vanhemman halveksiminen
Vieraannuttava vanhempi esittää halveksuvia kommentteja toisesta vanhemmasta.
Vieraannuttava vanhempi vastustaa kaikkia kohdevanhemmasta esitettyjä positiivisia arvioita tai kommentteja.
Vieraannuttava vanhempi kieltäytyy käyttämästä toisen vanhemman nimeä.
Vieraannuttava vanhempi viittaa toiseen vanhempaan halveksivilla nimityksillä (kuten idiootti, surkimus jne.).
Vieraannuttavalla vanhemmalla on vaikeuksia hyväksyä sitä, että toinen vanhempi olisi kykenevä huolehtimaan lapsista.
Henkilön toiseen vanhempaan kohdistamat halveksunnan ilmaisut ovat pikemmin epäsuoria kuin suoria (esimerkiksi ”eiköhän hän epäonnistu siinäkin, koska hänellä on ollut turvaton lapsuus”).
Kohdevanhemman parjaaminen ja panettelu
Vieraannuttava vanhempi tekee ilman riittävää näyttöä väitteitä toisen vanhemman vaarallisuudesta tai vahingollisuudesta.
Henkilö väittää toisen vanhemman syyllistyneen lapsen kaltoinkohteluun ilman riittävää näyttöä.
Henkilö vihjailee toisen vanhemman syyllistymisestä lapsen kaltoinkohteluun tekemättä varsinaisesti väitettä asiasta.
Kaltoinkohtelua koskevat väitteet ajoittuvat usein samoihin aikoihin, kun vireillä on erilaisia viranomaistoimia tai oikeudenkäyntejä taikka kohdevanhemman ja lapsen suhteen muutoksiin (lähenevä sovittelu tai oikeudenkäynti taikka kohdevanhemman ja lapsen suhteen parantuminen).
Vieraannuttava vanhempi tekee suhteettomia ja vääristyneitä tulkintoja tavallisista ja normaaleista tapahtumista (lapsi istuu vanhemman sylissä, lapsi tulee vanhemman sänkyyn nukkumaan).
Lapsen kieltäytyminen tapaamasta kohdevanhempaa on henkilön mielestä todiste kohdevanhemman harjoittamasta lapsen kaltoinkohtelusta.
Tapaamisen tai luonapidon häirintä
Vieraannuttava vanhempi asettaa esteitä lapsen ja kohdevanhemman tapaamiselle tai luonapidolle.
Vieraannuttava vanhempi antaa lapselle mielekkäitä ja suosittuja vaihtoehtoja ajalle, jolloin lapsen ja kohdevanhemman olisi tarkoitus viettää aikaa yhdessä.
Vieraannuttava vanhempi yrittää olla tai on toistuvasti yhteydessä lapseen sinä aikana, jolloin lapsi ja kohdevanhempi viettävät aikaa yhdessä.
Vieraannuttava vanhempi ei onnistu mahdollistamaan lapsen ja kohdenvanhemman yhteistä aikaa.
Vieraannuttava vanhempi pitää lasta pois koulusta tai hakee lapsen koulusta koulupäivän tavanomaista päättymistä aikaisemmin, vaikka kohdevanhemman tehtävänä olisi ollut hakea lapsi koulusta.
Vieraannuttava vanhempi varaa ajan lapselle neuvolaan, kouluterveydenhuoltoon tai vastaaviin tapahtumiin niille päiville, jolloin lapsen ja kohdevanhemman oli tarkoitus viettää aikaa yhdessä.
Kohdevanhemman hävittäminen lapsen elämästä
Vieraannuttava vanhempi ei toimita kohdevanhemman antamia lahjoja, kortteja tai kirjeitä tai muita viestejä edelleen lapselle.
Henkilö tekee kohdevanhemman yhteydenpidon lapseen vaikeaksi tai mahdottomaksi (esimerkiksi puhelimitse tai muutoin).
Vieraannuttava vanhempi kieltäytyy mainitsemasta toista vanhempaa puhuessaan lapselle tai keskustellessaan muiden kanssa lapsen läsnäollessa.
Vieraannuttava vanhempi vaatii lapselta, että tämä kutsuu hänen uutta kumppania isäksi tai äidiksi jopa silloinkin kun suhde on tuore.
Vieraannuttava vanhempi kannustaa ja rohkaisee lasta kutsumaan kohdevanhempaa etunimellä ”isän” tai ”äidin” sijasta tai muuta vastaavaa nimitystä osoittaakseen lapselle kohdevanhemman roolia lapsen elämässä.
Vieraannuttava vanhempi pyrkii estämään lapsen yhteydenpiton ja yhteisen ajan viettämistä kohdevanhemman sukulaisten, kuten isovanhempien kanssa.
Tiedon rajoittaminen
Vieraannuttava vanhempi ei kerro lasta koskevista tärkeistä tapahtumista kohdevanhemmalle.
Vieraannuttava vanhempi ei kerro lasta koskevista terveydentilatiedoista tai huolenaiheista kohdevanhemmalle.
Vieraannuttava vanhempi ei kerro lapsen koulunkäyntiin liittyviä tietoja kohdevanhemmalle.
Vieraannuttava vanhempi ei kerro lapsen kehitykseen liittyviä asioita kohdevanhemmalle.
Lapsen kuulusteleminen
Lapsen palatessa toisen vanhemman luota, vieraannuttava vanhempi haluaa tietää yksityiskohtaisesti mitä toisen vanhemman luona on tapahtunut.
Lapsen palatessa toisen vanhemman luota, henkilö kyselee lapselta mahdollisista kaltoinkohteluista.
Vieraannuttava vanhempi kyselee lapselta kohdevanhemman luona vietetystä ajasta siitä huolimatta, että häntä on suositeltu pidättäytymään tällaisista kysymyksistä.
Henkilö katsoo, että sen vain sinun näkemyksesi, mikäli vieraannuttavalle vanhemmalle tuodaan esille lapsen näkökulma ja lapseen kohdistuvasta paineesta antaa tietoa.
On tyypillistä, että lapsi pyrkii korostamaan negatiivisia seikkoja toisesta vanhemmasta, kun lapsi kokee painetta kertomiseen odotusten mukaisesti.
Lapsi välttää tai on mahdollista, että hän välttää menemästä sen vanhemman luokse, jonka luonaolosta lapsen tulee kertoa kuulustelevalle vanhemmalle.
Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle negatiivisia asioita toisesta vanhemmasta.
Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle, että toisella vanhemmalla on uusi perhe, eikä hän halua tavata enää lasta.
Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle, että toinen vanhempi ei ole koskaan ”halunnut” meitä.
Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle, että toinen vanhempi on liian kiireinen tavatakseen heitä.
Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle, että toinen vanhempi ei välitä heistä, koska hän ei maksa elatusapua.
Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle, että toinen vanhempi ei halunnut lasta tai halusi tehdä abortin ja/tai toinen vanhempi ei tukenut lainkaan raskauden aikana.
Epäasialliset ja tarpeettomat paljastukset kohdevanhemmasta
Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle erilaisista ikävistä ja kielteisistä tapahtumista, joita on tapahtunut henkilön ja toisen vanhemman välillä, mutta joilla ei ole mitään merkitystä lapsen asemaan tai hänen ja kohdevanhemman väliseen suhteeseen, tai on tapahtunut jopa ennen lapsen syntymää.
Vieraannuttava vanhempi näyttää lapselle oikeudenkäyntiin liittyviä asiakirjoja tai kertoo niiden sisällöstä vahvistaakseen lapsen kielteisiä ajatuksia kohdevanhemmasta.
Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle vain kielteisiä asioita kohdevanhemmasta.
Henkilö ei ”suodata puheitaan” kohdevanhemmasta edes lapsen läsnäollessa.
Henkilö paljastaa lapselle tietoja kohdevanhemmasta vahvistaakseen liittoumaa lapsen kanssa kohdevanhempaa vastaan.
Lapsen vastustuksen vahvistaminen
Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle, ettei hänen tarvitse totella toista vanhempaa.
Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle, ettei hänen tarvitse totella toisen vanhemman uutta kumppania.
Lasta rohkaistaan tottelelemaan muita ihmisiä, paitsi kohdevanhempaa (tai hänen uutta kumppaniaan).
Vieraannuttava vanhempi arvostelee sitä, että kohdevanhempi olettaa lapsen noudattavan kohdevanhemman asettamia rajoja ja vaatimuksia, vaikka rajat ja vaatimukset olisivat aivan normaaleja päivittäiseen elämään tai koulunkäyntiin liittyviä asioita (läksyjen tekeminen, vaatteiden kerääminen oman huoneen lattialta, osallistuminen siivoukseen tai aamupalan syöminen).
Henkilö kertoo lapselle kohdevanhemman sääntöjen ja rajojen olevan kohtuuttomia.
Vieraannuttava vanhempi palkitsee lasta tämän kieltäytyessä noudattamasta kohdevanhemman sääntöjä (vanhempi voi osoittaa kiitollisuutta esimerkiksi halaamalla, vahvistaa muuten liittoumaa vieraannuttajan ja lapsen välillä).
Lapsen pakottaminen osoittamaan lojaalisuutta
Vieraannuttava vanhempi painostaa lasta valitsemaan puolensa vanhempien välillä.
Vieraannuttava vanhempi vaatii lasta kertomaan muille olevansa asiassa vieraannuttavan vanhemman puolella.
Vieraannuttava vanhempi tekee selväksi lapselle, että mitkään positiiviset tunteiden osoitukset kohdevanhempaa kohtaan eivät ole sallittuja.
Henkilö tekee selväksi lapselle, että jos lapsi ei osoita riittävää lojaalisuutta, sillä on kielteisiä seurauksia (esimerkiksi ”voit mennä ja elää äitisi/isäsi luona”).
Vieraannuttava vanhempi luo tilaisuuksia lapselle osoittaa lojaalisuuttaan.
Vieraannuttava vanhempi luo lapselle odotuksia ja oletuksia osoittaa lojaalisuuttaan.
Rohkaiseminen epäterveeseen liittoumaan
Vieraannuttava vanhempi puhuu lapselleen kuin ystävälle, eikä kyseessä vaikuta olevan normaali vanhempi-lapsi -suhde.
Vieraannuttava vanhempi pyrkii saattamaan lapsen riippuvaiseen asemaan.
Vieraannuttava vanhempi pyrkii luomaan lapselle mielikuvan siitä, ettei hän pärjää ilman vieraannuttavaa vanhempaa.
Vieraannuttava vanhempi juonii yhdessä lapsen kanssa kohdevanhempaa vastaan.
Henkilö rohkaisee lasta valehtelemaan sosiaalityöntekijöille ja muille asiassa auttamaan pyrkiville tahoille.
Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle tarvitsevansa vain lastaan saavuttaakseen onnen elämässä.
Emotionaalinen manipulointi
Vieraannuttava vanhempi ilmoittaa lapselle, että vanhempi ei enää rakasta lastaan, mikäli tämä on eri mieltä kohdevanhemmasta.
Vieraannuttava vanhempi ilmoittaa lapselle, että hän ei enää rakasta lasta, mikäli tämä ei ole lojaali.
Vieraannuttava vanhempi ilmoittaa lapselle, että hän ei enää rakasta lasta, mikäli lapsi haluaa tavata kohdevanhempaa.
Vieraannuttava vanhempi murjottaa jos lapsi puhuu kohdevanhemmasta.
Vieraannuttava vanhempi osoittaa tyytymättömyyttä tai vihaisuutta, jos lapsi puhuu kohdevanhemmasta.
Vieraannuttava vanhempi osoittaa hylkäävänsä lapsen, mikäli lapsi haluaa tavata kohdevanhempaa.
Ulkoisten voimien hyväksikäyttö
Vieraannuttava vanhempi tekee lastensuojeluilmoituksia.
Vieraannuttava vanhempi hakee lähestymiskieltoja ja syyttää toista vanhempaa perheväkivallasta, vaikka tällaisesta ei ole esittää näyttöä.
Vieraannuttava vanhempi käyttää oikeusjärjestelmää hyväkseen rangaistakseen kohdevanhempaa.
Vieraannuttava vanhempi hankkii sosiaali- ja terveydenhuollon apua siihen, että lapsen ei tulisi viettää aikaa kohdevanhemman kanssa.
Vieraannuttava vanhempi ilmoittaa kouluun, että kohdevanhempi aiheuttaa lapselle vaaraa, vaikka väitteen todenperäisyydestä ei ole näyttöä.
Vieraannuttava vanhempi tekee ilmoituksia seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai perheväkivallasta, vaikka näistä teoista ei ole näyttöä.
Jatkoartikkelissa (3/4) käsitellään merkkejä vieraannutetun lapsen käyttäytymisestä.
Isät lasten asialla ry on julkaissut oppaan vieraannuttamisilmiöstä ja sen tunnistamisesta. Opas on hyödyllinen viranomaisille ja kaikille, jotka toimivat asiantuntijoina, ratkaisijoina tai ovat muuten mukana haastavissa erotilanteissa.
Vieraannuttamista ei ole lainsäädännössä määritelty, eikä sille muutoinkaan ole yleisesti hyväksyttävää määritelmää. Hallituksen esityksessä laiksi lapsen huollosta annetun lain muuttamiseksi (88/2018) todetaan kuitenkin seuraavaa:
”Esityksessä ehdotetaan useita lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla pyritään nykyistä tehokkaammin ehkäisemään niin kutsutusta vieraannuttamisesta tai muusta syystä johtuvia tapaamisoikeuden toteutumisen ongelmatilanteita ja antamaan keinoja puuttua niihin. Vieraannuttamisella ei ole tarkkaa merkityssisältöä, mutta sillä tarkoitetaan usein vanhemman käyttäytymistä tavalla, joka vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman tai muun henkilön välistä vuorovaikutussuhdetta ja johtaa joissakin tapauksissa sen katkeamiseen kokonaan.”
Vieraannuttamisen kohteen voivat olla toinen (kohde)vanhempi tai esimerkiksi isovanhemmat.
-toisen (kohde)vanhemman mustamaalaaminen lasten kuullen
-tapaamisten ja kontaktien rajoittaminen ja muun lapselle mieluisemman ohjelman järjestäminen tapaamisten ajankohtaan
-lasta koskevan tiedonsaannin rajoittaminen
-emotionaalinen manipulointi, syyllisyyden herättäminen lapsessa, lapsen pakottaminen torjumaan vanhempansa ja lapsen palkitseminen tämän haluttomuudesta tavata vanhempaansa
-lapsen pakottaminen valitsemaan vanhempien välillä
-aiheettomien pelkojen herättäminen lapsessa
-konfliktin tietoinen herättäminen lapsen ja kohdevanhemman välillä
-yksityiskohtien kertominen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevasta riidasta tai oikeudenkäynnistä vanhempien välillä
-vanhempi käyttää kohdevanhemman etunimeä lasten kuullen
Vieraannuttamisen olemassaoloa voidaan arvioida myös vertailemalla vieraannutettujen lasten ja aidosti kaltoin kohdeltujen lasten käyttäytymistä (Helinä Häkkänen-Nyholm Psyjuridica Oy).
1) Vieraannutetut lapset suhtautuvat poikkeuksellisen kielteisesti kohdevanhempaan. Vastaavankaltaista täysin mustavalkoista suhtautumista ei ole havaittu vanhempansa toimesta kaltoin kohdelluilla lapsilla.
2) Vieraannutettu lapsi saattaa olla avoimen vihamielinen kohdevanhempaa kohtaan. Vastaavankaltaista rohkeutta ei esiinny vanhempaa kohtaan, jota lapsi pelkää.
3) Vieraannutettu lapsi voi kertoa ulkopuoliselle avoimesti kileteisiä ajatuksia kohdevanhemmasta. Vastaavankaltaista vihamielisyyden ilmaisemista ulkopuolisille ei ole havaittu vanhempiensa kaltoin kohtelemalla lapsella.
4) Vieraannutettu lapsi ilmaisee vieraannuttavan vanhemman olevan ”täydellinen”.
5) Vieraannutetun lapsen vihamielinen suhtautuminen kohdistuu myös kohdevanhemman sukulaisiin tai muihin läheisiin. Vastaavankaltaista kieltäytymistä esimerkiksi tavata kohdevanhemman sukulaisia ei esiinny kaltoin kohdelluilla lapsilla.
6) Vieraannutettu lapsi ilmaisee viranomaisille tapahtumia vanhemman näkökulmasta. Kaltoin kohdellut lapset ajattelevat usein olevana itse syyllisiä tilanteeseen.
7) Vieraannutettu lapsi suhtautuu kielteisesti keinoihin parantaa lapsen ja kohdevanhemman välistä suhdetta hoidollisin keinoin.
8) Vieraannutetut lapset pyrkivät yleensä voimakkaasti fyysisesti vastustamaan vanhemman tapaamista ja tällainen lapsi suhtautuu muutoinkin kielteisesti tulevaisuuteen kohdevanhemman kanssa.
Vieraannuttaminen, tai paremminkin sen ilmentämä toiminta nähdään nykyään yhtenähenkisen väkivallan muotona, joka voi tulla arvioitavaksi rikoslain 21 luvun 5 §:n tarkoittamana pahoinpitelynä.
Vieraat Vanhemmat 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.