Vieraannuttamisesta – mitä se on?

Vieraannuttamista ei ole lainsäädännössä määritelty, eikä sille muutoinkaan ole yleisesti hyväksyttävää määritelmää. Hallituksen esityksessä laiksi lapsen huollosta annetun lain muuttamiseksi (88/2018) todetaan kuitenkin seuraavaa:

”Esityksessä ehdotetaan useita lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla pyritään nykyistä tehokkaammin ehkäisemään niin kutsutusta vieraannuttamisesta tai muusta syystä johtuvia tapaamisoikeuden toteutumisen ongelmatilanteita ja antamaan keinoja puuttua niihin. Vieraannuttamisella ei ole tarkkaa merkityssisältöä, mutta sillä tarkoitetaan usein vanhemman käyttäytymistä tavalla, joka vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman tai muun henkilön välistä vuorovaikutussuhdetta ja johtaa joissakin tapauksissa sen katkeamiseen kokonaan.

Vieraannuttamisen kohteen voivat olla toinen (kohde)vanhempi tai esimerkiksi isovanhemmat.

Vieraannuttamisen tosiasiallisia toimintatapoja tai -muotoja ovat (mm. Helinä Häkkänen-Nyholm Psyjuridica Oy & Marjaana Sorokin) :

-toisen (kohde)vanhemman mustamaalaaminen lasten kuullen

-tapaamisten ja kontaktien rajoittaminen ja muun lapselle mieluisemman ohjelman järjestäminen tapaamisten ajankohtaan

-lasta koskevan tiedonsaannin rajoittaminen

-emotionaalinen manipulointi, syyllisyyden herättäminen lapsessa, lapsen pakottaminen torjumaan vanhempansa ja lapsen palkitseminen tämän haluttomuudesta tavata vanhempaansa

-lapsen pakottaminen valitsemaan vanhempien välillä

-aiheettomien pelkojen herättäminen lapsessa

-konfliktin tietoinen herättäminen lapsen ja kohdevanhemman välillä

-yksityiskohtien kertominen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevasta riidasta tai oikeudenkäynnistä vanhempien välillä

-vanhempi käyttää kohdevanhemman etunimeä lasten kuullen

Vieraannuttamisen olemassaoloa voidaan arvioida myös vertailemalla vieraannutettujen lasten ja aidosti kaltoin kohdeltujen lasten käyttäytymistä (Helinä Häkkänen-Nyholm Psyjuridica Oy).

1) Vieraannutetut lapset suhtautuvat poikkeuksellisen kielteisesti kohdevanhempaan. Vastaavankaltaista täysin mustavalkoista suhtautumista ei ole havaittu vanhempansa toimesta kaltoin kohdelluilla lapsilla.

2) Vieraannutettu lapsi saattaa olla avoimen vihamielinen kohdevanhempaa kohtaan. Vastaavankaltaista rohkeutta ei esiinny vanhempaa kohtaan, jota lapsi pelkää.

3) Vieraannutettu lapsi voi kertoa ulkopuoliselle avoimesti kileteisiä ajatuksia kohdevanhemmasta. Vastaavankaltaista vihamielisyyden ilmaisemista ulkopuolisille ei ole havaittu vanhempiensa kaltoin kohtelemalla lapsella.

4) Vieraannutettu lapsi ilmaisee vieraannuttavan vanhemman olevan ”täydellinen”.

5) Vieraannutetun lapsen vihamielinen suhtautuminen kohdistuu myös kohdevanhemman sukulaisiin tai muihin läheisiin. Vastaavankaltaista kieltäytymistä esimerkiksi tavata kohdevanhemman sukulaisia ei esiinny kaltoin kohdelluilla lapsilla.

6) Vieraannutettu lapsi ilmaisee viranomaisille tapahtumia vanhemman näkökulmasta. Kaltoin kohdellut lapset ajattelevat usein olevana itse syyllisiä tilanteeseen.

7) Vieraannutettu lapsi suhtautuu kielteisesti keinoihin parantaa lapsen ja kohdevanhemman välistä suhdetta hoidollisin keinoin.

8) Vieraannutetut lapset pyrkivät yleensä voimakkaasti fyysisesti vastustamaan vanhemman tapaamista ja tällainen lapsi suhtautuu muutoinkin kielteisesti tulevaisuuteen kohdevanhemman kanssa.

Vieraannuttaminen, tai paremminkin sen ilmentämä toiminta nähdään nykyään yhtenä henkisen väkivallan muotona, joka voi tulla arvioitavaksi rikoslain 21 luvun 5 §:n tarkoittamana pahoinpitelynä.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s