Edelleen saman otsikon neljännessä ja viimeisessä artikkelissa on kysymys kohdevanhempaan kohdistuvista vaikutuksista. Määritelmällisesti kohdevanhempi tarkoittaa sitä vanhempaa, jonka suhde lapseen vaikeutuu tai katkeaa kokonaan vieraannuttajavanhemman toimien takia. Kohdevanhempaan kohdistuva tarkkailu ei ole osa sen arvioimista, onko kyse vieraannuttamisesta vai ei. Vaikutusten tunnistaminen on kuitenkin ilmiön arvioinnissa merkityksellistä myös sen yhteiskunnallisten vaikutusten vuoksi. Eräiden arvioiden mukaan noin 23 % vieraannuttamisen kohteeksi kertomansa mukaan joutuneista kohdevanhemmista on harkinnut itsemurhaa. Artikkelit 1-4 tässä samassa teemassa liittyivät näihin kysymyksiin:
Lähde: Haines, Matthewson, Turnbull: Understanding and managing parental alienation – Guide to assessment and intervention.
Seuraukset vieraannuttamiskampanjasta:
Vanhemman roolin ja aseman menettäminen
Vanhempi kokee, että hänen rooliaan vanhempana vähätellään.
Vanhempi kokee, että hänellä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa lapsen elämään.
Vanhempi kokee, että joku toinen kontrolloi hänen mahdollisuuksiaan tavata ja viettää aikaa lapsen kanssa ja edelleen joku toinen kontrolloi sitä, millä tavoin hän viettää lapsen kanssa aikaa.
Vanhemmasta tuntuu, ettei hän voi vaatia lapselta normaaleja ja tavanomaisia käytöstapoja, koska pelkää vieraantuvan lapsesta vielä enemmän.
Vanhempi ei uskalla kieltäytyä lapsen kohtuuttomistakaan vaatimuksista, koska pelkää vieraantuvan lapsesta vielä enemmän.
Vanhempi vastustaa ajatusta (tai suhtautuu kielteisesti muutoin) siitä, että joku toinen (kuten vieraannuttavan vanhemman uusi kumppani) toimii lapsen vanhempana kohdevanhemman sijasta.
Epäoikeudenmukaisuuden kokemus
Vanhempi kokee, että hän ei ole saanut oikeusjärjestelmästä riittävää tukea.
Vanhempi kokee, että vieraannuttava vanhempi ei ole joutunut vastuuseen esimerkiksi tapaamisoikeutta koskevien sopimusten tai tuomioistuimen päätöksen määräysten rikkomisesta.
Vanhempi on turhautunut siihen, että vieraannuttamisilmiötä ei tunnisteta tai hän ei tule kuulluksi vieraannuttamiseen liittyvistä kokemuksistaan.
Vanhemmasta tuntuu, että sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteissä ei riittävästi tuoda vieraannuttamisilmiötä esiin.
Vanhemmasta tuntuu, että vieraannuttaja pyrkii tarkoituksellisesti estämään ja haittaamaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta taikka elatusta koskevaa oikeudekäyntimenettelyä (tai sovittelua) ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteitä.
Vanhemmasta tuntuu, että hänen vastaavassa tilanteessa olevat kohdevanhemmat joutuvat usein syntipukeiksi, kun asiaa käsitellään tuomioistuimessa tai sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Henkilökohtaiset seuraukset
Vanhempi suree lapsensa puolesta, jota ei tapaa.
Vanhempi on vihainen epäonnistuessaan ratkaisemaan konfliktia.
Vanhempi on stressaantunut ja räjähdysherkkä.
Vanhempi on traumatisoitunut lapsensa menettämisestä.
Vanhempi kamppailee keskellä oikeudenkäyntiä ja lapsensa menettämistä.
Vanhemmalle aiheutuu taloudellisia vaikeuksia pitkittyneistä oikeudenkäynneistä.
Vieraat Vanhemmat 