3(4) Vieraannuttamisen toteaminen on haastavaa -lapsi

Saman otsikon aiheen muodostaman kokonaisuuden kolmannessa artikkelissa on kysymys merkeistä ja käyttäytymismalleista, joita tutkimusten mukaan havaitaan nimenomaan vieraannutetuilla lapsilla. Aikaisemmissa kahdessa artikkelissa oli kyse alla kohdissa 1. ja 2. mainituista vieraannuttamisen toteamiseen liittyvistä teemoista:

Vieraannutetun lapsen käyttäytymisessä tai suhtautumisessa ilmenee usein:

Kielteiset ilmaisut kohdevanhemmasta

Lapsen kuvaukset toisesta vanhemmastaan ovat kielteisiä.

Lapsi uskoo, että kohdevanhempi vainoaa häntä tai vieraannuttavaa vanhempaa.

Lapsi kertoo eri yhteyksissä, että kohdevanhempi pyrkii tarkoituksellisesti aiheuttamaan harmia tai estämään kaiken hyvän tapahtumisen, vaikka tällaiselle väitteelle ei ole mitään perustetta tai näyttöä.

Lapsi kertoo, että kohdevanhemman nimenomaisena tarkoituksena on aiheuttaa harmia lapselle tai vieraannuttavalle vanhemmalle.

Lapsi kertoo eri yhteyksissä, että hänellä on ollut huonoja kokemuksia kohdevanhemman kanssa, vaikka tällaiselle väitteelle ei ole mitään perusteita tai näyttöä.

Lapsi kuvailee kohdevanhemman huonoja omainaisuuksia tai luonteenpiirteitä.

Äärimmäiset ja vastakkaiset näkemykset vanhemmista

Lapsi esittää vieraannuttajavanhemmasta erityisen positiivisia kuvailuja ja erityisen kielteisiä kuvailuja kohdevanhemmasta, vaikka kohdevanhemman harjoittamasta kaltoinkohtelusta ei ole mitään näyttöä.

Lapsi kuvailee vieraannuttajavanhempaa täydellisen hyväksi ja luotettavaksi ja kohdevanhempaa täydellisen pahaksi ja epäluotettavaksi.

Lapsi kertoo, että vieraannuttajavanhempi on aina heidän (hänen) tukena ja kohtelee heitä hyvin ja kohdevanhempi ei ole koskaan tukena, eikä kohtele heitä hyvin.

Lapsi ilmoittaa haluavansa olla vain vieraannuttajavanhemman kanssa, eikä koskaan kohdevanhemman kanssa.

Lapsi ilmaisee, että kohdevanhempi on syyllinen vanhempien välisen parisuhteen katkeamiseen ja vieraannuttajavanhempi ei ole siihen vaikuttanut.

Lapsi kertoo kielteisiä näkemyksiä kohdevanhemman sukulaisista ja läheisistä sekä vastaavasti positiivisia vieraannuttajavanhemman sukulaisista ja läheisistä.

Olosuhderiippuvaiset muutokset lapsen käytöksessä

Kun vierannuttajavanhempi ei ole läsnä, lapsen käytös kohdevanhempaa kohtaan näyttäytyy epäjohdonmukaiselta suhteessa siihen, mitä lapsi kertoo (lapsi esimerkiksi sanoo, ettei pidä kohdevanhemmasta, mutta hakeutuu kuitenkin tämän läheisyyteen)

Lapsen käyttäytyminen kohdevanhemman kanssa on ristiriidassa sen kanssa, miten lapsi on aikaisemmin ilmoittanut olevansa vastahakoinen kohdevanhempansa kohtaamiseen.

Lapsi kertoo, ettei hän välitä kohdevanhemman osoittamasta lapseen kohdistamasta arvostelusta, mutta loukkaantuu kuitenkin siitä.

Lapsi ei osoita pelkoa tai stressiä lapsen ja kohdevanhemman viettäessä yhteistä aikaa (ilman vieraannuttajan läsnäoloa tai vieraannuttajalle läheistä henkilöä).

Lapsi kertoo olevansa varma kielteisestä suhtautumisestaan kohdevanhempaa kohtaan, mutta käyttäytyy kuitenkin toisin tai osoittaa positiivista suhtautumista kohdevanhempaan.

Siitä huolimatta, että lapsi ei suostu pitkän tapaamistauon jälkeen puhumaan kohdevanhemman kanssa, lapsi osoittaa kaivanneensa vanhempaa.

Kohdevanhempaan osoitetun positiivisen huomion kieltäminen

Lapsi kieltäytyy tunnustamasta kohdevanhemman hyviä tekoja ja toimia, vaikka näistä olisi selkeä näyttö.

Lapsi tulkitsee kohdevanhemman hyvät ja neutraalit toimet luonteeltaan tai tarkoitukseltaan kielteisiksi.

Lapsi kieltää välittävänsä kohdevanhemmasta tai rakastavansa tätä.

Lapsen mielestä kohdevanhempi on kyvytön korjaamaan tai muuttamaan asioita paremmaksi.

Lapsi kieltää koskaan välittäneensä tai rakastaneensa kohdevanhempaa, huolimatta siitä, että siitä olisi näyttöä.

Lapsi kertoo ainoastaan teeskennelleensä, jos hän on osoittanut kohdevanhempaansa kohtaan aikaisemmin kiintymystä.

Vääristyneet näkemykset kohdevanhemmasta

Lapsi puhuu kohdevanhemmasta kielteisesti tai tämän tehneen jotain väärin, vaikka väiteet tai esitetyt seikat eivät voi pitää ulkopuolisen arvion mukaan paikkaansa.

Lapsi puhuu kohdevanhemmasta kielteisesti ja kertoo tapahtumista, jotka ”ehkä” pitävät paikkaansa, vaikka niiden tueksi ei ole perusteita tai näyttöä.

Lapsi kuvailee kohdevanhempaan liitettyjä tapahtumia tai tekoja kohdevanhemman tarkoitukselliseksi pahansuopaisuudeksi, vaikka ulkopuolisin silmin kyseessä olisi hyvää tarkoittava teko tai tapahtuma.

Lapsi tulkitsee tavanomaiset ja normaalit vanhemmuuteen liittyvät kasvatus- ja muut toimet ärsyttämiseksi tai muun toiminnan haittaamiseksi.

Lapsi kuvailee kohdevanhempaa äärimmäisillä ja kielteisillä termeillä (esim. kohdevanhempi toimii ”aina” väärin lasta kohtaan, kohdevanhempi ei ”koskaan” puhu lapselle).

Lapsi kuvailee aikaisempia hyviä aikoja tai tapahtumia kohdevanhemman kanssa siten, että ne eivät ole olleet oikeasti miellyttäviä tai kivoja.

Valemuistot tai kuvailut tapahtumista, joita ei ole tapahtunut

Lapsi kuvailee tapahtumia, joita hän ei ole voinut havaita tai olla niiden tapahtuessa läsnä.

Lapsi kuvailee nähneensä tapahtumia, jotka ajallisesti sijoittuvat aikaan ennen syntymäänsä tai hän on ollut liian nuori muistaakseen.

Lapsi vakuuttaa kohdevanhemman tehneen väärin tai kaltoinkohdelleen, vaikka voidaan osoittaa, ettei se ole ollut mahdollista.

Lapsi tuottaa kertomuksessaan vähän yksityiskohtia tapahtumista (esim. siitä milloin ja missä on tapahtunut), joissa hän kertoo kohdevanhemman toimineen väärin tai kaltoinkohdelleen, vaikka lapsi ei ole voinut tietää tapahtumista.

On mahdollista, että lapsi on voinut kuulla kohdevanhemmasta tai hänen käyttäytymisestä muilta.

On esitetty, että lasta ei ole suojeltu kohdevanhempaan kohdistuneilta kielteisiltä kertomuksilta ja ilmaisuilta.

Lapsi ei kiinnitä huomiota annetun tiedon johdonmukaisuudeen

Lapsen kertomus kohdevanhemmasta ei ole johdonmukainen (esim. ”Äiti ei vie minua minnekään” ja ”Äiti vei minut leikkipuistoon”).

Lapsi ei vastaa tai reagoi välinpitämättömästi siihen, kun hänen kertomuksensa epäjohdonmukaisuuteen kiinnitetään huomiota.

Lapsi jättää sen huomiotta tai suuttuu, jos hänen kertomuksensa epäjohdonmukaisuuteen kiinnitetään huomiota.

Lapsi sovittaa vastauksensa hänelle esitettyyn kysymykseen siitä huolimatta, että annettu vastaus on aikaisempien vastausten kanssa ristiriidassa.

Lapsi muuttaa useampaan kertaan kertomustaan yhden haastattelu- tai keskustelukerran aikana.

Lapsi ei osoita suurempaa epämukavuutta siitä, että hän sovittaa vastauksensa annetun lisätiedon mukaisesti.

Kohdevanhemman huonojen puolien listaaminen

Lapsen kohdenvanhemman huonojen puolien esittely kuulostaa siltä, että sitä olisi opeteltu ulkoa tai harjoiteltu.

Lapsi käyttää ilmaisuja, jonka mukaan ”isä/äiti muistutti, että minun pitää muistaa kertoa…” kun lapselta kysytään mielipidettä kohdevanhemmasta.

Lapsella on lista kohdevanhemman huonoista ominaisuuksista tai vääristä teoista, joita lapsi toistelee.

Lapsen kertomuksessa kohdevanhemman heikkouksista tai teoista ei ole juurikaan yksityiskohtia.

Kun lapselta kysyy kohdevanhemman heikkouksista ja teoista tarkemmin, lapsi alkaa toistamaan listausta uudestaan.

Lapsi käyttää ikätasolleen epätyypillistä kieltä kertoessaan kohdevanhemman heikkouksista ja teoista.

Pelkoreaktio

Lapsi näyttäytyy perusteettoman pelokkaalta tai järkyttyneeltä ajatuksesta nähdä kohdevanhempi.

Lapsen näyttämä pelko vaikuttaa suhteettomalta uhkaan nähden.

Lapsi kieltäytyy tapaamasta kohdevanhempaa väittäen, että pelkää tätä.

Lapsi piiloutuu kohdenvanhemmalta, joka on tullut hakemaan lasta viettämään yhteistä aikaa.

Lapsi kieltäytyy menemästä kouluun peläten kohtaavansa siellä kohdevanhemman.

Riippuvainen tai symbioottinen suhde vieraannuttavan vanhemman kanssa

Lapsi ei halua olla poissa vieraannuttavan vanhemman läheisyydestä.

Lapsi näkee itsensä ”yhdessä” vieraannuttavan vanhemman kanssa.

Lapsi näkee vieraannuttavan vanhemman täyttävän heidän kaikki toiveensa ja tarpeensa, vaikka se olisi kuinka epärealistista tahansa.

Lapsi ei pysty olemaan kohdevanhemman kanssa olematta samalla yhteydessä vieraannuttavaan vanhempaan.

Lapsella on näkemys siitä, että ainoastaan vieraannuttava vanhempi on kykenevä täyttämään lapsen tarpeet.

Lapsi ei vastaa kohdevanhemman lähestymisyrityksiin viittaamatta aina vieraannuttavaan vanhempaan.

Positivinen suhtautuminen muihin aikuisiin, paitsi kohdevanhempaan

Lapsi näyttäytyy kohteliaana ja tottelevaisena, vaikka hänen tiedetään olevan kohdevanhempaa kohtaan kaikkea muuta.

Lapsi on epäkunnioittava kohdevanhempaa kohtaan, mutta ei muille aikuisille.

Lapsen on kerrottu olevan puolustusasemissa ja haasteellinen kohdevanhempaa kohtaan, mutta ei muissa olosuhteissa tai tilanteissa.

Lapsen näkemyksen mukaan ei ole tarvetta totella kohdevanhempaa.

Lapsen käyttäytyminen kohdevanhempaa kohtaan on ongelmallinen, huolimatta hyvin sujuvasta koulunkäynnistä ja hyvästä käytöksestä koulussa.

Lapsen epäsopiva käytös laajentuu kohdevanhemman sukulaisiin ja läheisiin.

Lapsen uskomus siitä, että kohdevanhempi vainoaa vieraannuttavaa vanhempaa

Lapsi uskoo, että vieraannuttava vanhmpi on kohdevanhemman kaltoinkohtelun uhri.

Lapsen näkemystä siitä, että vieraannuttava vanhempi on uhri ja kohdevanhempi on ”roisto”, on vaikea horjuttaa.

Lapsi valitsee ne kertomukset, joissa kohdevanhempi on kaltoinkohtelija, vaikka lapsi ei ole itse ollut asiaa näkemässä.

Lapsi kertoo kohdevanhemman vieraannuttajavanhempaan kohdistamasta kaltoinkohtelusta.

Lapsi kertoo kohdevanhemman vieraannuttajavanhempaan kohdistamasta uhasta.

Lapsen mielipidettä vahvistetaan paljastamalla valikoituja viranomaisen tai tuomioistuimen laatimia asiakirjoja.

Empatian puute kohdevanhemman ahdingosta

Lapsi ei näytä välittävän kohdevanhemman kokemasta huonosta olosta sen takia, että vanhempi ei saa tavata lastaan.

Lapsi ei näytä välittävän kohdevanhemman kokemuksesta tulla taloudellisesti hyväksikäytetyksi.

Lapsi ei ota yhteyttä tärkeinä päivinä (esim. vanhemman syntymäpäivä, äitien- tai isänpäivä).

Lapsi ei koe huonoa omaa tuntoa tylystä suhtautumisesta kohdevanhempaa kohtaan.

Kohdevanhemman yritykset saada lapselta myötämielistä suhtautumista epäonnistuvat.

Lapsi osoittaa myötämielisyyttä muihin, mutta ei kohdevanhempaan.

Kohdevanhemmalla ei ole merkittävää roolia lapsen elämässä

Lapsi vähättelee kohdevanhemman merkitystä elämässään.

Lapsi kieltäytyy viittaamasta kohdenvanhempaan isänä tai äitinä.

Lapsi kohtelee kohdevanhempaa samalla tavalla tai lämmöllä kuin tuttavaa tai tuntematonta ihmistä.

Lapsi ei osoita tarvetta kertoa tärkeistä asioista kohdevanhemmalle.

Lapsi ei halua välittää tietoa syntymäpäivistä tai muista merkityksellisistä tapahtumista kohdevanhemmalle.

Lapsi ei ole kiinnostunut kohdevanhemman elämästä.

Uskomusjärjestelmän jäykkyys suhteessa kohdevanhempaan

Lapsen kielteiset näkemykset kohdevanhemmasta pysyvät, vaikka lapsi saisi muunlaisia, positiivisia tai neutraalia tietoa kohdevanhemmasta.

Lapsi yksinkertaisesti hylkää kaikki todisteet, jotka eivät tue hänen näkemystään kohdevanhemmasta.

Jos lapsen esittämät perusteet haastetaan, lapsi esittää perusteena oman näkökulman huolimatta vastaperusteiden vakuuttavuudesta tai lapsen esittämän näkemyksen epäloogisuudesta.

Lapsi pysyy näkemyksessään, vaikka hänelle on osoitettu, että tämä näkemys perustuu virheelliseen tietoon.

Lapsi kieltäytyy vaihtoehdosta, että hän olisi mahdollisesti väärässä arvioitaessa kohdevanhempaa.

Lapsi voi hyväksyä muiden hyväntahtoisen suhtautumisen kohdevanhempaan, mutta ei kohdevanhemman osalta sitä, että hänen toimensa olisivat hyväntahtoiset.

Itsenäinen ajattelija -ilmiö

Lapsi uskoo, että hänen tulisi olla se, joka päättää siitä, viettääkö hän aikaa kohdevanhemman kanssa.

Lapsi ilmaisee, että hänen tahtonsa olla tapaamatta kohdevanhempaa on hänen oma ajatuksensa. eikä vieraannuttajavanhempi ole siihen vaikuttanut, vaikka vaikuttamisesta on näyttöä.

Lapsi ilmaisee, että hänen kielteinen näkemys kohdevanhemmasta perustuu hänen omiin kokemuksiinsa.

Lapsi kieltää, että vieraannuttavan vanhemman kielteisillä näkemyksillä olisi vaikutusta.

Kun vieraannuttavan vanhemman vaikutus lapsen mielipiteeseen otetaan esiin. lapsi käyttäytyy suojelevasti vieraannuttavaa vanhempaa kohtaan.

Lapsi ilmoittaa kieltäytyvänsä toimimasta tuomioistuimen päätöksen mukaisesti, mikäli sen mukaan lapsen tulisi viettää aikaa kohdevanhemman kanssa.

Seuraava jatkoartikkeli (4/4) koskee vieraannuttamisen vaikutusta kohdevanhempaan. Artikkelissa ei käsitellä enää vieraannuttamisen arviointia, kuten aikaisemmissa artikkeleissa 1-3.

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s