4(4) Vieraannuttamisen toteaminen on haastavaa – vaikutukset kohdevanhempaan

Edelleen saman otsikon neljännessä ja viimeisessä artikkelissa on kysymys kohdevanhempaan kohdistuvista vaikutuksista. Määritelmällisesti kohdevanhempi tarkoittaa sitä vanhempaa, jonka suhde lapseen vaikeutuu tai katkeaa kokonaan vieraannuttajavanhemman toimien takia. Kohdevanhempaan kohdistuva tarkkailu ei ole osa sen arvioimista, onko kyse vieraannuttamisesta vai ei. Vaikutusten tunnistaminen on kuitenkin ilmiön arvioinnissa merkityksellistä myös sen yhteiskunnallisten vaikutusten vuoksi. Eräiden arvioiden mukaan noin 23 % vieraannuttamisen kohteeksi kertomansa mukaan joutuneista kohdevanhemmista on harkinnut itsemurhaa. Artikkelit 1-4 tässä samassa teemassa liittyivät näihin kysymyksiin:

Lähde: Haines, Matthewson, Turnbull: Understanding and managing parental alienation – Guide to assessment and intervention.

Seuraukset vieraannuttamiskampanjasta:

Vanhemman roolin ja aseman menettäminen

Vanhempi kokee, että hänen rooliaan vanhempana vähätellään.

Vanhempi kokee, että hänellä ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa lapsen elämään.

Vanhempi kokee, että joku toinen kontrolloi hänen mahdollisuuksiaan tavata ja viettää aikaa lapsen kanssa ja edelleen joku toinen kontrolloi sitä, millä tavoin hän viettää lapsen kanssa aikaa.

Vanhemmasta tuntuu, ettei hän voi vaatia lapselta normaaleja ja tavanomaisia käytöstapoja, koska pelkää vieraantuvan lapsesta vielä enemmän.

Vanhempi ei uskalla kieltäytyä lapsen kohtuuttomistakaan vaatimuksista, koska pelkää vieraantuvan lapsesta vielä enemmän.

Vanhempi vastustaa ajatusta (tai suhtautuu kielteisesti muutoin) siitä, että joku toinen (kuten vieraannuttavan vanhemman uusi kumppani) toimii lapsen vanhempana kohdevanhemman sijasta.

Epäoikeudenmukaisuuden kokemus

Vanhempi kokee, että hän ei ole saanut oikeusjärjestelmästä riittävää tukea.

Vanhempi kokee, että vieraannuttava vanhempi ei ole joutunut vastuuseen esimerkiksi tapaamisoikeutta koskevien sopimusten tai tuomioistuimen päätöksen määräysten rikkomisesta.

Vanhempi on turhautunut siihen, että vieraannuttamisilmiötä ei tunnisteta tai hän ei tule kuulluksi vieraannuttamiseen liittyvistä kokemuksistaan.

Vanhemmasta tuntuu, että sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteissä ei riittävästi tuoda vieraannuttamisilmiötä esiin.

Vanhemmasta tuntuu, että vieraannuttaja pyrkii tarkoituksellisesti estämään ja haittaamaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta taikka elatusta koskevaa oikeudekäyntimenettelyä (tai sovittelua) ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteitä.

Vanhemmasta tuntuu, että hänen vastaavassa tilanteessa olevat kohdevanhemmat joutuvat usein syntipukeiksi, kun asiaa käsitellään tuomioistuimessa tai sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Henkilökohtaiset seuraukset

Vanhempi suree lapsensa puolesta, jota ei tapaa.

Vanhempi on vihainen epäonnistuessaan ratkaisemaan konfliktia.

Vanhempi on stressaantunut ja räjähdysherkkä.

Vanhempi on traumatisoitunut lapsensa menettämisestä.

Vanhempi kamppailee keskellä oikeudenkäyntiä ja lapsensa menettämistä.

Vanhemmalle aiheutuu taloudellisia vaikeuksia pitkittyneistä oikeudenkäynneistä.

3(4) Vieraannuttamisen toteaminen on haastavaa -lapsi

Saman otsikon aiheen muodostaman kokonaisuuden kolmannessa artikkelissa on kysymys merkeistä ja käyttäytymismalleista, joita tutkimusten mukaan havaitaan nimenomaan vieraannutetuilla lapsilla. Aikaisemmissa kahdessa artikkelissa oli kyse alla kohdissa 1. ja 2. mainituista vieraannuttamisen toteamiseen liittyvistä teemoista:

Vieraannutetun lapsen käyttäytymisessä tai suhtautumisessa ilmenee usein:

Kielteiset ilmaisut kohdevanhemmasta

Lapsen kuvaukset toisesta vanhemmastaan ovat kielteisiä.

Lapsi uskoo, että kohdevanhempi vainoaa häntä tai vieraannuttavaa vanhempaa.

Lapsi kertoo eri yhteyksissä, että kohdevanhempi pyrkii tarkoituksellisesti aiheuttamaan harmia tai estämään kaiken hyvän tapahtumisen, vaikka tällaiselle väitteelle ei ole mitään perustetta tai näyttöä.

Lapsi kertoo, että kohdevanhemman nimenomaisena tarkoituksena on aiheuttaa harmia lapselle tai vieraannuttavalle vanhemmalle.

Lapsi kertoo eri yhteyksissä, että hänellä on ollut huonoja kokemuksia kohdevanhemman kanssa, vaikka tällaiselle väitteelle ei ole mitään perusteita tai näyttöä.

Lapsi kuvailee kohdevanhemman huonoja omainaisuuksia tai luonteenpiirteitä.

Äärimmäiset ja vastakkaiset näkemykset vanhemmista

Lapsi esittää vieraannuttajavanhemmasta erityisen positiivisia kuvailuja ja erityisen kielteisiä kuvailuja kohdevanhemmasta, vaikka kohdevanhemman harjoittamasta kaltoinkohtelusta ei ole mitään näyttöä.

Lapsi kuvailee vieraannuttajavanhempaa täydellisen hyväksi ja luotettavaksi ja kohdevanhempaa täydellisen pahaksi ja epäluotettavaksi.

Lapsi kertoo, että vieraannuttajavanhempi on aina heidän (hänen) tukena ja kohtelee heitä hyvin ja kohdevanhempi ei ole koskaan tukena, eikä kohtele heitä hyvin.

Lapsi ilmoittaa haluavansa olla vain vieraannuttajavanhemman kanssa, eikä koskaan kohdevanhemman kanssa.

Lapsi ilmaisee, että kohdevanhempi on syyllinen vanhempien välisen parisuhteen katkeamiseen ja vieraannuttajavanhempi ei ole siihen vaikuttanut.

Lapsi kertoo kielteisiä näkemyksiä kohdevanhemman sukulaisista ja läheisistä sekä vastaavasti positiivisia vieraannuttajavanhemman sukulaisista ja läheisistä.

Olosuhderiippuvaiset muutokset lapsen käytöksessä

Kun vierannuttajavanhempi ei ole läsnä, lapsen käytös kohdevanhempaa kohtaan näyttäytyy epäjohdonmukaiselta suhteessa siihen, mitä lapsi kertoo (lapsi esimerkiksi sanoo, ettei pidä kohdevanhemmasta, mutta hakeutuu kuitenkin tämän läheisyyteen)

Lapsen käyttäytyminen kohdevanhemman kanssa on ristiriidassa sen kanssa, miten lapsi on aikaisemmin ilmoittanut olevansa vastahakoinen kohdevanhempansa kohtaamiseen.

Lapsi kertoo, ettei hän välitä kohdevanhemman osoittamasta lapseen kohdistamasta arvostelusta, mutta loukkaantuu kuitenkin siitä.

Lapsi ei osoita pelkoa tai stressiä lapsen ja kohdevanhemman viettäessä yhteistä aikaa (ilman vieraannuttajan läsnäoloa tai vieraannuttajalle läheistä henkilöä).

Lapsi kertoo olevansa varma kielteisestä suhtautumisestaan kohdevanhempaa kohtaan, mutta käyttäytyy kuitenkin toisin tai osoittaa positiivista suhtautumista kohdevanhempaan.

Siitä huolimatta, että lapsi ei suostu pitkän tapaamistauon jälkeen puhumaan kohdevanhemman kanssa, lapsi osoittaa kaivanneensa vanhempaa.

Kohdevanhempaan osoitetun positiivisen huomion kieltäminen

Lapsi kieltäytyy tunnustamasta kohdevanhemman hyviä tekoja ja toimia, vaikka näistä olisi selkeä näyttö.

Lapsi tulkitsee kohdevanhemman hyvät ja neutraalit toimet luonteeltaan tai tarkoitukseltaan kielteisiksi.

Lapsi kieltää välittävänsä kohdevanhemmasta tai rakastavansa tätä.

Lapsen mielestä kohdevanhempi on kyvytön korjaamaan tai muuttamaan asioita paremmaksi.

Lapsi kieltää koskaan välittäneensä tai rakastaneensa kohdevanhempaa, huolimatta siitä, että siitä olisi näyttöä.

Lapsi kertoo ainoastaan teeskennelleensä, jos hän on osoittanut kohdevanhempaansa kohtaan aikaisemmin kiintymystä.

Vääristyneet näkemykset kohdevanhemmasta

Lapsi puhuu kohdevanhemmasta kielteisesti tai tämän tehneen jotain väärin, vaikka väiteet tai esitetyt seikat eivät voi pitää ulkopuolisen arvion mukaan paikkaansa.

Lapsi puhuu kohdevanhemmasta kielteisesti ja kertoo tapahtumista, jotka ”ehkä” pitävät paikkaansa, vaikka niiden tueksi ei ole perusteita tai näyttöä.

Lapsi kuvailee kohdevanhempaan liitettyjä tapahtumia tai tekoja kohdevanhemman tarkoitukselliseksi pahansuopaisuudeksi, vaikka ulkopuolisin silmin kyseessä olisi hyvää tarkoittava teko tai tapahtuma.

Lapsi tulkitsee tavanomaiset ja normaalit vanhemmuuteen liittyvät kasvatus- ja muut toimet ärsyttämiseksi tai muun toiminnan haittaamiseksi.

Lapsi kuvailee kohdevanhempaa äärimmäisillä ja kielteisillä termeillä (esim. kohdevanhempi toimii ”aina” väärin lasta kohtaan, kohdevanhempi ei ”koskaan” puhu lapselle).

Lapsi kuvailee aikaisempia hyviä aikoja tai tapahtumia kohdevanhemman kanssa siten, että ne eivät ole olleet oikeasti miellyttäviä tai kivoja.

Valemuistot tai kuvailut tapahtumista, joita ei ole tapahtunut

Lapsi kuvailee tapahtumia, joita hän ei ole voinut havaita tai olla niiden tapahtuessa läsnä.

Lapsi kuvailee nähneensä tapahtumia, jotka ajallisesti sijoittuvat aikaan ennen syntymäänsä tai hän on ollut liian nuori muistaakseen.

Lapsi vakuuttaa kohdevanhemman tehneen väärin tai kaltoinkohdelleen, vaikka voidaan osoittaa, ettei se ole ollut mahdollista.

Lapsi tuottaa kertomuksessaan vähän yksityiskohtia tapahtumista (esim. siitä milloin ja missä on tapahtunut), joissa hän kertoo kohdevanhemman toimineen väärin tai kaltoinkohdelleen, vaikka lapsi ei ole voinut tietää tapahtumista.

On mahdollista, että lapsi on voinut kuulla kohdevanhemmasta tai hänen käyttäytymisestä muilta.

On esitetty, että lasta ei ole suojeltu kohdevanhempaan kohdistuneilta kielteisiltä kertomuksilta ja ilmaisuilta.

Lapsi ei kiinnitä huomiota annetun tiedon johdonmukaisuudeen

Lapsen kertomus kohdevanhemmasta ei ole johdonmukainen (esim. ”Äiti ei vie minua minnekään” ja ”Äiti vei minut leikkipuistoon”).

Lapsi ei vastaa tai reagoi välinpitämättömästi siihen, kun hänen kertomuksensa epäjohdonmukaisuuteen kiinnitetään huomiota.

Lapsi jättää sen huomiotta tai suuttuu, jos hänen kertomuksensa epäjohdonmukaisuuteen kiinnitetään huomiota.

Lapsi sovittaa vastauksensa hänelle esitettyyn kysymykseen siitä huolimatta, että annettu vastaus on aikaisempien vastausten kanssa ristiriidassa.

Lapsi muuttaa useampaan kertaan kertomustaan yhden haastattelu- tai keskustelukerran aikana.

Lapsi ei osoita suurempaa epämukavuutta siitä, että hän sovittaa vastauksensa annetun lisätiedon mukaisesti.

Kohdevanhemman huonojen puolien listaaminen

Lapsen kohdenvanhemman huonojen puolien esittely kuulostaa siltä, että sitä olisi opeteltu ulkoa tai harjoiteltu.

Lapsi käyttää ilmaisuja, jonka mukaan ”isä/äiti muistutti, että minun pitää muistaa kertoa…” kun lapselta kysytään mielipidettä kohdevanhemmasta.

Lapsella on lista kohdevanhemman huonoista ominaisuuksista tai vääristä teoista, joita lapsi toistelee.

Lapsen kertomuksessa kohdevanhemman heikkouksista tai teoista ei ole juurikaan yksityiskohtia.

Kun lapselta kysyy kohdevanhemman heikkouksista ja teoista tarkemmin, lapsi alkaa toistamaan listausta uudestaan.

Lapsi käyttää ikätasolleen epätyypillistä kieltä kertoessaan kohdevanhemman heikkouksista ja teoista.

Pelkoreaktio

Lapsi näyttäytyy perusteettoman pelokkaalta tai järkyttyneeltä ajatuksesta nähdä kohdevanhempi.

Lapsen näyttämä pelko vaikuttaa suhteettomalta uhkaan nähden.

Lapsi kieltäytyy tapaamasta kohdevanhempaa väittäen, että pelkää tätä.

Lapsi piiloutuu kohdenvanhemmalta, joka on tullut hakemaan lasta viettämään yhteistä aikaa.

Lapsi kieltäytyy menemästä kouluun peläten kohtaavansa siellä kohdevanhemman.

Riippuvainen tai symbioottinen suhde vieraannuttavan vanhemman kanssa

Lapsi ei halua olla poissa vieraannuttavan vanhemman läheisyydestä.

Lapsi näkee itsensä ”yhdessä” vieraannuttavan vanhemman kanssa.

Lapsi näkee vieraannuttavan vanhemman täyttävän heidän kaikki toiveensa ja tarpeensa, vaikka se olisi kuinka epärealistista tahansa.

Lapsi ei pysty olemaan kohdevanhemman kanssa olematta samalla yhteydessä vieraannuttavaan vanhempaan.

Lapsella on näkemys siitä, että ainoastaan vieraannuttava vanhempi on kykenevä täyttämään lapsen tarpeet.

Lapsi ei vastaa kohdevanhemman lähestymisyrityksiin viittaamatta aina vieraannuttavaan vanhempaan.

Positivinen suhtautuminen muihin aikuisiin, paitsi kohdevanhempaan

Lapsi näyttäytyy kohteliaana ja tottelevaisena, vaikka hänen tiedetään olevan kohdevanhempaa kohtaan kaikkea muuta.

Lapsi on epäkunnioittava kohdevanhempaa kohtaan, mutta ei muille aikuisille.

Lapsen on kerrottu olevan puolustusasemissa ja haasteellinen kohdevanhempaa kohtaan, mutta ei muissa olosuhteissa tai tilanteissa.

Lapsen näkemyksen mukaan ei ole tarvetta totella kohdevanhempaa.

Lapsen käyttäytyminen kohdevanhempaa kohtaan on ongelmallinen, huolimatta hyvin sujuvasta koulunkäynnistä ja hyvästä käytöksestä koulussa.

Lapsen epäsopiva käytös laajentuu kohdevanhemman sukulaisiin ja läheisiin.

Lapsen uskomus siitä, että kohdevanhempi vainoaa vieraannuttavaa vanhempaa

Lapsi uskoo, että vieraannuttava vanhmpi on kohdevanhemman kaltoinkohtelun uhri.

Lapsen näkemystä siitä, että vieraannuttava vanhempi on uhri ja kohdevanhempi on ”roisto”, on vaikea horjuttaa.

Lapsi valitsee ne kertomukset, joissa kohdevanhempi on kaltoinkohtelija, vaikka lapsi ei ole itse ollut asiaa näkemässä.

Lapsi kertoo kohdevanhemman vieraannuttajavanhempaan kohdistamasta kaltoinkohtelusta.

Lapsi kertoo kohdevanhemman vieraannuttajavanhempaan kohdistamasta uhasta.

Lapsen mielipidettä vahvistetaan paljastamalla valikoituja viranomaisen tai tuomioistuimen laatimia asiakirjoja.

Empatian puute kohdevanhemman ahdingosta

Lapsi ei näytä välittävän kohdevanhemman kokemasta huonosta olosta sen takia, että vanhempi ei saa tavata lastaan.

Lapsi ei näytä välittävän kohdevanhemman kokemuksesta tulla taloudellisesti hyväksikäytetyksi.

Lapsi ei ota yhteyttä tärkeinä päivinä (esim. vanhemman syntymäpäivä, äitien- tai isänpäivä).

Lapsi ei koe huonoa omaa tuntoa tylystä suhtautumisesta kohdevanhempaa kohtaan.

Kohdevanhemman yritykset saada lapselta myötämielistä suhtautumista epäonnistuvat.

Lapsi osoittaa myötämielisyyttä muihin, mutta ei kohdevanhempaan.

Kohdevanhemmalla ei ole merkittävää roolia lapsen elämässä

Lapsi vähättelee kohdevanhemman merkitystä elämässään.

Lapsi kieltäytyy viittaamasta kohdenvanhempaan isänä tai äitinä.

Lapsi kohtelee kohdevanhempaa samalla tavalla tai lämmöllä kuin tuttavaa tai tuntematonta ihmistä.

Lapsi ei osoita tarvetta kertoa tärkeistä asioista kohdevanhemmalle.

Lapsi ei halua välittää tietoa syntymäpäivistä tai muista merkityksellisistä tapahtumista kohdevanhemmalle.

Lapsi ei ole kiinnostunut kohdevanhemman elämästä.

Uskomusjärjestelmän jäykkyys suhteessa kohdevanhempaan

Lapsen kielteiset näkemykset kohdevanhemmasta pysyvät, vaikka lapsi saisi muunlaisia, positiivisia tai neutraalia tietoa kohdevanhemmasta.

Lapsi yksinkertaisesti hylkää kaikki todisteet, jotka eivät tue hänen näkemystään kohdevanhemmasta.

Jos lapsen esittämät perusteet haastetaan, lapsi esittää perusteena oman näkökulman huolimatta vastaperusteiden vakuuttavuudesta tai lapsen esittämän näkemyksen epäloogisuudesta.

Lapsi pysyy näkemyksessään, vaikka hänelle on osoitettu, että tämä näkemys perustuu virheelliseen tietoon.

Lapsi kieltäytyy vaihtoehdosta, että hän olisi mahdollisesti väärässä arvioitaessa kohdevanhempaa.

Lapsi voi hyväksyä muiden hyväntahtoisen suhtautumisen kohdevanhempaan, mutta ei kohdevanhemman osalta sitä, että hänen toimensa olisivat hyväntahtoiset.

Itsenäinen ajattelija -ilmiö

Lapsi uskoo, että hänen tulisi olla se, joka päättää siitä, viettääkö hän aikaa kohdevanhemman kanssa.

Lapsi ilmaisee, että hänen tahtonsa olla tapaamatta kohdevanhempaa on hänen oma ajatuksensa. eikä vieraannuttajavanhempi ole siihen vaikuttanut, vaikka vaikuttamisesta on näyttöä.

Lapsi ilmaisee, että hänen kielteinen näkemys kohdevanhemmasta perustuu hänen omiin kokemuksiinsa.

Lapsi kieltää, että vieraannuttavan vanhemman kielteisillä näkemyksillä olisi vaikutusta.

Kun vieraannuttavan vanhemman vaikutus lapsen mielipiteeseen otetaan esiin. lapsi käyttäytyy suojelevasti vieraannuttavaa vanhempaa kohtaan.

Lapsi ilmoittaa kieltäytyvänsä toimimasta tuomioistuimen päätöksen mukaisesti, mikäli sen mukaan lapsen tulisi viettää aikaa kohdevanhemman kanssa.

Seuraava jatkoartikkeli (4/4) koskee vieraannuttamisen vaikutusta kohdevanhempaan. Artikkelissa ei käsitellä enää vieraannuttamisen arviointia, kuten aikaisemmissa artikkeleissa 1-3.

1(4)Vieraannuttamisen toteaminen on haastavaa

Mikä tahansa toiminta ei ole vieraannuttamista. Kirjallisuudessa (mm. Haines, Matthewson, Turnbull: Understanding and managing parental alienation) todetaan, että sen arviointi, onko kyseessä vieraannuttaminen, tulisi kohdistua seuraaviin aihealueisiin:

Jaan asiaa koskevan laajemman katsauksen useampaan eri artikkeliin (1/4). Kaikkien yllä olevien kohtien 1-3 edellyttämät arvioinnin edellytykset tulee täyttyä, jotta vieraannuttamisesta voidaan puhua. Alla olevien kohtien mukaiset havainnot eivät kuitenkaan ilmene kaikissa tilanteissa samaan aikaan tai samalla tavalla. Kohdassa 4. on pääosin kyse vieraannuttamisen kohdevanhemman reaktioista vieraannuttamiseen. Kohdevanhempi voi toiminnallaan edesauttaa vieraannuttamisen vaikutusta lapseen. Pääosin kohdassa 4. kuvatuilla (ja myöhemmässä artikkelissa läpikäytävillä) seikoilla kiinnitetään ammattilaisen huomiota siihen, että kohdevanhemman mielialaa tulee seurata.

Katsotaan ensimmäiseksi tarkemmin vieraannuttajavanhemman persoonallisuutta ja ominaisuuksia koskevaa arviointia.

  1. Vieraannuttajavanhemman persoonallisuus ja ominaisuudet

Vieraannuttajan persoonallisuus

Vieraannuttamista harjoittava vanhempi osoittaa usein ylimielisyyttä suhteessa toisiin ihmisiin.

Vanhemman käyttäytyminen on usein tilanteeseen sopimattomalla tavalla vihamielinen.

Henkilö kokee itsensä hylätyksi tai jätetyksi, eikä hän pääse siitä yli.

Henkilö haluaa käsitellä asioita ”ylemmän johdon” tai vanhemman arvolle sopivan henkilön kanssa.

Henkilö edellyttää, että hänen arvonsa vanhempana ”tunnustetaan”.

Epänormaali surun tuntemus

Henkilö on liiallisen keskittynyt parisuhteen menettämiseen.

Henkilö ei ole päässyt irti parisuhteen päättymisestä.

Henkilö puhuu silloin tällöin sovinnon tekemisestä entisen kumppanin kanssa, vaikka tilanteen tosiseikat eivät tue tätä mahdollisuutta.

Henkilö vaikuttaa olevan parisuhteen päättymisestä liioitellun katkera ja loukkaantunut.

Henkilö tuntuu ajattelevan, että erosta on vain vähän aikaa, vaikka todellisuudessa erosta on huomattavan pitkä aika.

Henkilö on niin loukkaantunut ja vihainen erosta, että se vaikuttaa hänen ajatteluunsa ja toimintaansa.

Vastuun ulkoistaminen

Henkilö pitää yksinomaan muita ihmisiä vastuussa ongelmistaan.

Henkilöllä on vaikeuksia ymmärtää omaa roolia kokonaisuudessa ja omien tekojen vaikutuksia.

Henkilö välttää ottamasta vastuuta keinoihin ja ratkaisuihin, joilla voitaisiin parantaa tilannetta.

Henkilö uskoo, että muut aiheuttavat hänen kokemansa negatiiviset tunteet.

Jopa silloin, kun tällaisen henkilön näkemykset perustellusti kiistetään tai niiden osalta on esitetty perusteltu vastaväite, hän edelleen kiistää, että hänellä olisi mitään tekemistä ongelman kanssa.

Henkilö kieltäytyy vastaamasta kysymyksiin hänen omasta osallisuudestaan tai vaikutuksestaan ongelmiin, keskittyen puhumaan toisen vanhemman ongelmallisesta käyttäytymisestä.

Perhetausta

Henkilöllä on vaikeuksia nähdä itseään erillään omasta perheestään tai lähipiiristä.

Henkilöllä saattaa olla ongelmallinen perhetausta tai suhde sukulaisiin.

Henkilö reagoi kohtuuttoman voimakkaasti sukulaistensa tai muun lähipiirin esittämiin negatiiviseen näkemyksiin toisesta vanhemmasta.

Henkilö antaa epärealistisen yksipuolisen, ”kiiltokuvamaisen” ja positiivisen kuvan omasta lapsuudestaan tai vanhemmistaan.

Henkilö on kasvanut yksinhuoltajaperheessä.

Henkilöllä ei ole yhteyttä tai vain vähäinen yhteys toiseen vanhempaan (vanhempien eron jälkeen).

Huomion kiinnittäminen muuhun kuin omaan käytökseen

Henkilö kieltäytyy myöntämästä, että hänen ongelmansa eivät välttämättä johdu toisen vanhemman käytöksestä.

Henkilöllä on usein riitoja muidenkin kuin toisen vanhemman kanssa.

Henkilöllä näyttää olevan vaikeuksia elämässä laajemminkin.

Henkilö haluaa kertoa, että toisella vanhemmalla on elämässään suurempia ongelmia kuin hänellä itsellään on.

Henkilö syyttää toista vanhempaa erosta, vaikka eroon on voinut vaikuttaa myös hänen oma toiminta.

On tiedossa, että tällä henkilöllä on merkittäviä elämänhallintaan tai muuhun liittyviä ongelmia, mitä hän ei itse halua tuoda esille.

Ongelmalliset ihmissuhteet

Henkilöllä on ongelmallinen parisuhdehistoria.

Henkilöllä on lapsi tai lapsia aikaisemmista parisuhteista.

Henkilön aikaisemmista parisuhteista olevalla lapsella tai lapsilla ei ole yhteyttä toiseen vanhempaansa tai yhteys on heikko.

Henkilöllä ei ole ollut aikaisempia parisuhteita.

Henkilölle on syntynyt lapsi 12 kuukauden kuluessa parisuhteen aloittamisesta.

Vaikuttaa siltä, että henkilö on voinut painostaa toista parisuhteeseen, johon vastaavasti toinen osapuoli on pikemminkin tullut ajautuneeksi tilanteen sitä edellyttäessä.

Tarve kontrolloida

Henkilöllä on tarve kontrolloida tai hallita ja määräillä toisia.

Henkilö perustelee asioita ja päätöksiä sillä, että hän tietää asiat muita paremmin.

Henkilö on aikaisemmin toiminut vastoin lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua tuomioistuimen päätöstä, kun se hänen mielestään on ollut vastoin hänen omaa toivetta.

Henkilö toimii vastoin lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua tuomioistuimen päätöstä, vaikka on juuri hetki aikaisemmin antanut siihen hyväksynnän tai suostumuksen.

Henkilöllä on hankaluuksia ymmärtää, miksi muut eivät ymmärrä hänen tapaansa ajatella tai tehdä asioita.

Henkilö arvostelee negatiivisesti omaa lakimiestään tai muita siitä, että he pakottivat hänet sopimukseen lapasen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa, vaikka oli aikaisemmin osoittanut vapaaehtoisesti olevan samaa mieltä.

Kostonhalu

Henkilö haluaa toisen vanhemman vastuuseen tämän aiheuttamasta tilanteesta.

Kostaminen mielessä henkilö haluaa estää tai yrittää estää toista vanhempaa näkemästä lasta tai lapsia.

Henkilö pitää toista vanhempaa ainoana syynä ongelmiin, vaikka henkilöllä olisi muitakin tavanomaisia ja normaaleja haasteita elämässä.

Henkilö on kykenemätön näkemään, että kostamalla toiselle vanhemmalle hän samalla vahingoittaa lasta.

Henkilö on kykenemätön näkemään, että suhtautumalla toiseen vanhempaan vähemmän negatiivisesti, hän todennäköisesti voisi itsekin paremmin.

Sovittelut ja neuvottelut ovat haasteellisia tilanteita, koska henkilö kohdistaa niin vahvaa vihaa ja aggressiota toista vanhempaa kohtaan.

Jatkoartikkelissa (2/4) käsitellään vieraannuttamistoimia.