Mitä sanoisit vieraannutetun lapsen kohdevanhemmalle, jonka mielestä tuomioistuinmenettely on ainoa ratkaisu?

Sanoisin näin:

Lopullinen tuomiostuimen ratkaisu saattaa yllättää, eikä se ole aina mieleinen

Usein syvällä ”omassa asiassaan” oleva osapuoli arvelee, ettei tuomioistuin voi millään järkevällä perusteella tulla muuhun lopputulokseen, kuin osapuoli itse arvelee.

Tuomioistuinmenettelyssä lapsiasioissakin on kyse valitettavasti muusta kuin absoluuttisen totuuden etsimisestä. Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat asiat kuuluvat niin sanotun virallisperiaatteen piiriin, jossa tuomioistuimen selvittämisvelvollisuus on korostunut.

Nykyisessä oikeudenkäyntijärjestelmässä ei vain ole riittäviä resursseja selvitysvelvollisuuden toteuttamiseksi, jolloin osapuolten ja heidän avustajiensa oikeudenkäynti- ja oikeussalikäyttäytymisen merkitys korostuu. Nykyisessä muodossaan olosuhdeselvitysten laajuus- ja laatuongelmat eivät tuo tähän ratkaisua.

Vieraannuttamistilanteisiin liittyy usein toisen vanhemman väite siitä, että lapsi vapaaehtoisesti kieltäytyy tapaamasta toista vanhempaansa. Usein silloinkin, kun lapsi olisi iältään alle 10 vuotias eli hyvin nuori. Vielä tänä päivänä tämänkaltainen väite menee läpi sosiaalihuollossa, tuomioistuimessa ja oikeudenkäyntiavustajissa.

Kun asiaa ei selvitetä riittävästi, lapsen edun turvaava oikeuden päätös jää todennäköisesti saamatta.

Myös oikeudenkäyntiavustajalta edellytetään erityistä osaamista ja kykyä ajaa lasten etua, ei vanhemman. Aina näin hyvä tilanne ei ole käsillä, koska vieraannuttamista ja siihen liittyviä motivaatioita ja käyttäytymismalleja ei tunneta riittävän syvällisesti.

Kannattaa siis panostaa oikeudenkäyntiavustajan kykyyn ja mahdollisuuteen hoitaa toimeksiantoa. Miten löytää etiikaltaan ja osaamiseltaan loistava oikeudenkäyntiavustaja?

Oikeudenkäyntikuluja koskeva taakka voi kaataa talouden

Vanhemman tulisi kyetä oikeudenkäyntiavustajansa kanssa tekemään aito analyysi siitä, ovatko jutun tosiseikat sellaiset, että jutussa asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Jos tässä mennään metsään, niin oikeudenkäyntikuluista tuleva rasite saattaa vaikuttaa pitkälle elämään.

Vaikka lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa lähtökohtaisesti molemmat riidan osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, voivat omat kulut olla huomattavat. Tarinat kertovat pitkään kestäneiden huoltajuusriitojen maksaneen useita kymmeniä tuhansia euroja. Eikä kotivakuutuksen oikeusturvaedustakaan ole aina apua. Yli kymmenen tuhannen eurojen riidassa vakuutusturva ei useinkaan ole riittävä, vaan vakuutus sisältää korvauskaton. On haastavaa jos kotivakuutusten vakuutusehdot rajoittavat olennaisesti huoltajuusriitojen oikeudenkäyntikulujen korvattavuutta ja perheen tulot ylittävät oikeusavulle asetetut tulorajat.

Huoltajuusriidan taloudellinen painolasti voi kaataa talouden ja voi johtaa ulosoton asiakkuuteen.

Ota huomioon, että voit olla pitkittyneen oikeudenkäynnin jälkeen siinä tilanteessa, että tunnet menettäneesi lapsesi lisäksi taloudellisen kantokykysi. Joillakin työelämän alueilla ulosoton asiakkuus ja palkan ulosmittaus voivat johtaa työsuhteen päättymiseen. Toisaalta ei ole myöskään lapsen etu, mikäli menetät elatuskykysi.

Huomio menettelyyn kuluva aika

Vaikka tuomioistuimesta saisi väliaikaismääräyksen noin 6 kuukauden kuluessa, tuomioistuimen lopullisen ratkaisun saamiseen voi käräjäoikeustasolla mennä 6-12 kuukautta lisää. Jos asia jatkuu hovioikeuteen, käsittelyaikaa kertyy vielä vuosi.

Tämän ajan olisi voinut käyttää paremminkin.

Oikeudenkäyntiin kulunut aika on aina pois vieraannutetun lapsen ja vanhemman välisen suhteen palauttamisesta. Menetetty aika on suhteen palauttamisen yksi pahimmista vihollisista.

Toinen vanhempi voi käyttää oikeudenkäyntiä tekosyynä estää kaikki yritykset suhteen palauttamiselle toteamalla esimerkiksi, että hän tai lapsi ei voi rauhoittua niin kauan kuin oikeudenkäynti on vireillä. Ja suhteen palauttaminen edellyttää rauhoittumista. Tosin oikeudenkäynnin päättyminen ei takaa vieraannuttajavanhemman myötämielistä suhtautumista suhteen palauttamiseksi.

Isät lasten asialla ry:n julkaisu ”Mitä on ja miten tunnistaa vieraannuttaminen?”

Isät lasten asialla ry on julkaissut oppaan vieraannuttamisilmiöstä ja sen tunnistamisesta. Opas on hyödyllinen viranomaisille ja kaikille, jotka toimivat asiantuntijoina, ratkaisijoina tai ovat muuten mukana haastavissa erotilanteissa.

Vieraannuttamisesta – mitä se on?

Vieraannuttamista ei ole lainsäädännössä määritelty, eikä sille muutoinkaan ole yleisesti hyväksyttävää määritelmää. Hallituksen esityksessä laiksi lapsen huollosta annetun lain muuttamiseksi (88/2018) todetaan kuitenkin seuraavaa:

”Esityksessä ehdotetaan useita lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla pyritään nykyistä tehokkaammin ehkäisemään niin kutsutusta vieraannuttamisesta tai muusta syystä johtuvia tapaamisoikeuden toteutumisen ongelmatilanteita ja antamaan keinoja puuttua niihin. Vieraannuttamisella ei ole tarkkaa merkityssisältöä, mutta sillä tarkoitetaan usein vanhemman käyttäytymistä tavalla, joka vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman tai muun henkilön välistä vuorovaikutussuhdetta ja johtaa joissakin tapauksissa sen katkeamiseen kokonaan.

Vieraannuttamisen kohteen voivat olla toinen (kohde)vanhempi tai esimerkiksi isovanhemmat.

Vieraannuttamisen tosiasiallisia toimintatapoja tai -muotoja ovat (mm. Helinä Häkkänen-Nyholm Psyjuridica Oy & Marjaana Sorokin) :

-toisen (kohde)vanhemman mustamaalaaminen lasten kuullen

-tapaamisten ja kontaktien rajoittaminen ja muun lapselle mieluisemman ohjelman järjestäminen tapaamisten ajankohtaan

-lasta koskevan tiedonsaannin rajoittaminen

-emotionaalinen manipulointi, syyllisyyden herättäminen lapsessa, lapsen pakottaminen torjumaan vanhempansa ja lapsen palkitseminen tämän haluttomuudesta tavata vanhempaansa

-lapsen pakottaminen valitsemaan vanhempien välillä

-aiheettomien pelkojen herättäminen lapsessa

-konfliktin tietoinen herättäminen lapsen ja kohdevanhemman välillä

-yksityiskohtien kertominen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevasta riidasta tai oikeudenkäynnistä vanhempien välillä

-vanhempi käyttää kohdevanhemman etunimeä lasten kuullen

Vieraannuttamisen olemassaoloa voidaan arvioida myös vertailemalla vieraannutettujen lasten ja aidosti kaltoin kohdeltujen lasten käyttäytymistä (Helinä Häkkänen-Nyholm Psyjuridica Oy).

1) Vieraannutetut lapset suhtautuvat poikkeuksellisen kielteisesti kohdevanhempaan. Vastaavankaltaista täysin mustavalkoista suhtautumista ei ole havaittu vanhempansa toimesta kaltoin kohdelluilla lapsilla.

2) Vieraannutettu lapsi saattaa olla avoimen vihamielinen kohdevanhempaa kohtaan. Vastaavankaltaista rohkeutta ei esiinny vanhempaa kohtaan, jota lapsi pelkää.

3) Vieraannutettu lapsi voi kertoa ulkopuoliselle avoimesti kileteisiä ajatuksia kohdevanhemmasta. Vastaavankaltaista vihamielisyyden ilmaisemista ulkopuolisille ei ole havaittu vanhempiensa kaltoin kohtelemalla lapsella.

4) Vieraannutettu lapsi ilmaisee vieraannuttavan vanhemman olevan ”täydellinen”.

5) Vieraannutetun lapsen vihamielinen suhtautuminen kohdistuu myös kohdevanhemman sukulaisiin tai muihin läheisiin. Vastaavankaltaista kieltäytymistä esimerkiksi tavata kohdevanhemman sukulaisia ei esiinny kaltoin kohdelluilla lapsilla.

6) Vieraannutettu lapsi ilmaisee viranomaisille tapahtumia vanhemman näkökulmasta. Kaltoin kohdellut lapset ajattelevat usein olevana itse syyllisiä tilanteeseen.

7) Vieraannutettu lapsi suhtautuu kielteisesti keinoihin parantaa lapsen ja kohdevanhemman välistä suhdetta hoidollisin keinoin.

8) Vieraannutetut lapset pyrkivät yleensä voimakkaasti fyysisesti vastustamaan vanhemman tapaamista ja tällainen lapsi suhtautuu muutoinkin kielteisesti tulevaisuuteen kohdevanhemman kanssa.

Vieraannuttaminen, tai paremminkin sen ilmentämä toiminta nähdään nykyään yhtenä henkisen väkivallan muotona, joka voi tulla arvioitavaksi rikoslain 21 luvun 5 §:n tarkoittamana pahoinpitelynä.