Tekijä: Markus

2(4) Vieraannuttamisen toteaminen on haastavaa

Edellisen artikkelin jatkoksi arvioidaan vieraannuttamista vieraannuttajan harjoittamien tyypillisten vieraannuttamistoimien (kohta 2.) perusteella siten, kuin asiaa on käsitelty alan tieteellisessä kirjallisuudessa (viittaus edellisessä artikkelissa). Aikaisemmin jo mainitsin siitä, että kaikki toiminta ei ole vieraannuttamista, ja kaikkien kohtien 1-3 tunnismerkkien tulee täyttyä, jotta vieraannuttamisesta voidaan puhua. Luonnollisesti kussakin yksittäisessä kohdassa (1-3) olevien kaikkien havaintojen ei tarvitse täyttyä ja ne voivat ilmetä eri tavoin.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on vieraatv_arvionti-3.jpg

Tyypillisiä vieraannuttamisen taktiikoita ovat:

Kohteena olevan vanhemman halveksiminen

Vieraannuttava vanhempi esittää halveksuvia kommentteja toisesta vanhemmasta.

Vieraannuttava vanhempi vastustaa kaikkia kohdevanhemmasta esitettyjä positiivisia arvioita tai kommentteja.

Vieraannuttava vanhempi kieltäytyy käyttämästä toisen vanhemman nimeä.

Vieraannuttava vanhempi viittaa toiseen vanhempaan halveksivilla nimityksillä (kuten idiootti, surkimus jne.).

Vieraannuttavalla vanhemmalla on vaikeuksia hyväksyä sitä, että toinen vanhempi olisi kykenevä huolehtimaan lapsista.

Henkilön toiseen vanhempaan kohdistamat halveksunnan ilmaisut ovat pikemmin epäsuoria kuin suoria (esimerkiksi ”eiköhän hän epäonnistu siinäkin, koska hänellä on ollut turvaton lapsuus”).

Kohdevanhemman parjaaminen ja panettelu

Vieraannuttava vanhempi tekee ilman riittävää näyttöä väitteitä toisen vanhemman vaarallisuudesta tai vahingollisuudesta.

Henkilö väittää toisen vanhemman syyllistyneen lapsen kaltoinkohteluun ilman riittävää näyttöä.

Henkilö vihjailee toisen vanhemman syyllistymisestä lapsen kaltoinkohteluun tekemättä varsinaisesti väitettä asiasta.

Kaltoinkohtelua koskevat väitteet ajoittuvat usein samoihin aikoihin, kun vireillä on erilaisia viranomaistoimia tai oikeudenkäyntejä taikka kohdevanhemman ja lapsen suhteen muutoksiin (lähenevä sovittelu tai oikeudenkäynti taikka kohdevanhemman ja lapsen suhteen parantuminen).

Vieraannuttava vanhempi tekee suhteettomia ja vääristyneitä tulkintoja tavallisista ja normaaleista tapahtumista (lapsi istuu vanhemman sylissä, lapsi tulee vanhemman sänkyyn nukkumaan).

Lapsen kieltäytyminen tapaamasta kohdevanhempaa on henkilön mielestä todiste kohdevanhemman harjoittamasta lapsen kaltoinkohtelusta.

Tapaamisen tai luonapidon häirintä

Vieraannuttava vanhempi asettaa esteitä lapsen ja kohdevanhemman tapaamiselle tai luonapidolle.

Vieraannuttava vanhempi antaa lapselle mielekkäitä ja suosittuja vaihtoehtoja ajalle, jolloin lapsen ja kohdevanhemman olisi tarkoitus viettää aikaa yhdessä.

Vieraannuttava vanhempi yrittää olla tai on toistuvasti yhteydessä lapseen sinä aikana, jolloin lapsi ja kohdevanhempi viettävät aikaa yhdessä.

Vieraannuttava vanhempi ei onnistu mahdollistamaan lapsen ja kohdenvanhemman yhteistä aikaa.

Vieraannuttava vanhempi pitää lasta pois koulusta tai hakee lapsen koulusta koulupäivän tavanomaista päättymistä aikaisemmin, vaikka kohdevanhemman tehtävänä olisi ollut hakea lapsi koulusta.

Vieraannuttava vanhempi varaa ajan lapselle neuvolaan, kouluterveydenhuoltoon tai vastaaviin tapahtumiin niille päiville, jolloin lapsen ja kohdevanhemman oli tarkoitus viettää aikaa yhdessä.

Kohdevanhemman hävittäminen lapsen elämästä

Vieraannuttava vanhempi ei toimita kohdevanhemman antamia lahjoja, kortteja tai kirjeitä tai muita viestejä edelleen lapselle.

Henkilö tekee kohdevanhemman yhteydenpidon lapseen vaikeaksi tai mahdottomaksi (esimerkiksi puhelimitse tai muutoin).

Vieraannuttava vanhempi kieltäytyy mainitsemasta toista vanhempaa puhuessaan lapselle tai keskustellessaan muiden kanssa lapsen läsnäollessa.

Vieraannuttava vanhempi vaatii lapselta, että tämä kutsuu hänen uutta kumppania isäksi tai äidiksi jopa silloinkin kun suhde on tuore.

Vieraannuttava vanhempi kannustaa ja rohkaisee lasta kutsumaan kohdevanhempaa etunimellä ”isän” tai ”äidin” sijasta tai muuta vastaavaa nimitystä osoittaakseen lapselle kohdevanhemman roolia lapsen elämässä.

Vieraannuttava vanhempi pyrkii estämään lapsen yhteydenpiton ja yhteisen ajan viettämistä kohdevanhemman sukulaisten, kuten isovanhempien kanssa.

Tiedon rajoittaminen

Vieraannuttava vanhempi ei kerro lasta koskevista tärkeistä tapahtumista kohdevanhemmalle.

Vieraannuttava vanhempi ei kerro lasta koskevista terveydentilatiedoista tai huolenaiheista kohdevanhemmalle.

Vieraannuttava vanhempi ei kerro lapsen koulunkäyntiin liittyviä tietoja kohdevanhemmalle.

Vieraannuttava vanhempi ei kerro lapsen kehitykseen liittyviä asioita kohdevanhemmalle.

Lapsen kuulusteleminen

Lapsen palatessa toisen vanhemman luota, vieraannuttava vanhempi haluaa tietää yksityiskohtaisesti mitä toisen vanhemman luona on tapahtunut.

Lapsen palatessa toisen vanhemman luota, henkilö kyselee lapselta mahdollisista kaltoinkohteluista.

Vieraannuttava vanhempi kyselee lapselta kohdevanhemman luona vietetystä ajasta siitä huolimatta, että häntä on suositeltu pidättäytymään tällaisista kysymyksistä.

Henkilö katsoo, että sen vain sinun näkemyksesi, mikäli vieraannuttavalle vanhemmalle tuodaan esille lapsen näkökulma ja lapseen kohdistuvasta paineesta antaa tietoa.

On tyypillistä, että lapsi pyrkii korostamaan negatiivisia seikkoja toisesta vanhemmasta, kun lapsi kokee painetta kertomiseen odotusten mukaisesti.

Lapsi välttää tai on mahdollista, että hän välttää menemästä sen vanhemman luokse, jonka luonaolosta lapsen tulee kertoa kuulustelevalle vanhemmalle.

Normaalin, rakastavan lapsi-vanhempi-suhteen vahingoittaminen

Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle negatiivisia asioita toisesta vanhemmasta.

Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle, että toisella vanhemmalla on uusi perhe, eikä hän halua tavata enää lasta.

Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle, että toinen vanhempi ei ole koskaan ”halunnut” meitä.

Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle, että toinen vanhempi on liian kiireinen tavatakseen heitä.

Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle, että toinen vanhempi ei välitä heistä, koska hän ei maksa elatusapua.

Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle, että toinen vanhempi ei halunnut lasta tai halusi tehdä abortin ja/tai toinen vanhempi ei tukenut lainkaan raskauden aikana.

Epäasialliset ja tarpeettomat paljastukset kohdevanhemmasta

Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle erilaisista ikävistä ja kielteisistä tapahtumista, joita on tapahtunut henkilön ja toisen vanhemman välillä, mutta joilla ei ole mitään merkitystä lapsen asemaan tai hänen ja kohdevanhemman väliseen suhteeseen, tai on tapahtunut jopa ennen lapsen syntymää.

Vieraannuttava vanhempi näyttää lapselle oikeudenkäyntiin liittyviä asiakirjoja tai kertoo niiden sisällöstä vahvistaakseen lapsen kielteisiä ajatuksia kohdevanhemmasta.

Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle vain kielteisiä asioita kohdevanhemmasta.

Henkilö ei ”suodata puheitaan” kohdevanhemmasta edes lapsen läsnäollessa.

Henkilö paljastaa lapselle tietoja kohdevanhemmasta vahvistaakseen liittoumaa lapsen kanssa kohdevanhempaa vastaan.

Lapsen vastustuksen vahvistaminen

Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle, ettei hänen tarvitse totella toista vanhempaa.

Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle, ettei hänen tarvitse totella toisen vanhemman uutta kumppania.

Lasta rohkaistaan tottelelemaan muita ihmisiä, paitsi kohdevanhempaa (tai hänen uutta kumppaniaan).

Vieraannuttava vanhempi arvostelee sitä, että kohdevanhempi olettaa lapsen noudattavan kohdevanhemman asettamia rajoja ja vaatimuksia, vaikka rajat ja vaatimukset olisivat aivan normaaleja päivittäiseen elämään tai koulunkäyntiin liittyviä asioita (läksyjen tekeminen, vaatteiden kerääminen oman huoneen lattialta, osallistuminen siivoukseen tai aamupalan syöminen).

Henkilö kertoo lapselle kohdevanhemman sääntöjen ja rajojen olevan kohtuuttomia.

Vieraannuttava vanhempi palkitsee lasta tämän kieltäytyessä noudattamasta kohdevanhemman sääntöjä (vanhempi voi osoittaa kiitollisuutta esimerkiksi halaamalla, vahvistaa muuten liittoumaa vieraannuttajan ja lapsen välillä).

Lapsen pakottaminen osoittamaan lojaalisuutta

Vieraannuttava vanhempi painostaa lasta valitsemaan puolensa vanhempien välillä.

Vieraannuttava vanhempi vaatii lasta kertomaan muille olevansa asiassa vieraannuttavan vanhemman puolella.

Vieraannuttava vanhempi tekee selväksi lapselle, että mitkään positiiviset tunteiden osoitukset kohdevanhempaa kohtaan eivät ole sallittuja.

Henkilö tekee selväksi lapselle, että jos lapsi ei osoita riittävää lojaalisuutta, sillä on kielteisiä seurauksia (esimerkiksi ”voit mennä ja elää äitisi/isäsi luona”).

Vieraannuttava vanhempi luo tilaisuuksia lapselle osoittaa lojaalisuuttaan.

Vieraannuttava vanhempi luo lapselle odotuksia ja oletuksia osoittaa lojaalisuuttaan.

Rohkaiseminen epäterveeseen liittoumaan

Vieraannuttava vanhempi puhuu lapselleen kuin ystävälle, eikä kyseessä vaikuta olevan normaali vanhempi-lapsi -suhde.

Vieraannuttava vanhempi pyrkii saattamaan lapsen riippuvaiseen asemaan.

Vieraannuttava vanhempi pyrkii luomaan lapselle mielikuvan siitä, ettei hän pärjää ilman vieraannuttavaa vanhempaa.

Vieraannuttava vanhempi juonii yhdessä lapsen kanssa kohdevanhempaa vastaan.

Henkilö rohkaisee lasta valehtelemaan sosiaalityöntekijöille ja muille asiassa auttamaan pyrkiville tahoille.

Vieraannuttava vanhempi kertoo lapselle tarvitsevansa vain lastaan saavuttaakseen onnen elämässä.

Emotionaalinen manipulointi

Vieraannuttava vanhempi ilmoittaa lapselle, että vanhempi ei enää rakasta lastaan, mikäli tämä on eri mieltä kohdevanhemmasta.

Vieraannuttava vanhempi ilmoittaa lapselle, että hän ei enää rakasta lasta, mikäli tämä ei ole lojaali.

Vieraannuttava vanhempi ilmoittaa lapselle, että hän ei enää rakasta lasta, mikäli lapsi haluaa tavata kohdevanhempaa.

Vieraannuttava vanhempi murjottaa jos lapsi puhuu kohdevanhemmasta.

Vieraannuttava vanhempi osoittaa tyytymättömyyttä tai vihaisuutta, jos lapsi puhuu kohdevanhemmasta.

Vieraannuttava vanhempi osoittaa hylkäävänsä lapsen, mikäli lapsi haluaa tavata kohdevanhempaa.

Ulkoisten voimien hyväksikäyttö

Vieraannuttava vanhempi tekee lastensuojeluilmoituksia.

Vieraannuttava vanhempi hakee lähestymiskieltoja ja syyttää toista vanhempaa perheväkivallasta, vaikka tällaisesta ei ole esittää näyttöä.

Vieraannuttava vanhempi käyttää oikeusjärjestelmää hyväkseen rangaistakseen kohdevanhempaa.

Vieraannuttava vanhempi hankkii sosiaali- ja terveydenhuollon apua siihen, että lapsen ei tulisi viettää aikaa kohdevanhemman kanssa.

Vieraannuttava vanhempi ilmoittaa kouluun, että kohdevanhempi aiheuttaa lapselle vaaraa, vaikka väitteen todenperäisyydestä ei ole näyttöä.

Vieraannuttava vanhempi tekee ilmoituksia seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai perheväkivallasta, vaikka näistä teoista ei ole näyttöä.

Jatkoartikkelissa (3/4) käsitellään merkkejä vieraannutetun lapsen käyttäytymisestä.

1(4)Vieraannuttamisen toteaminen on haastavaa

Mikä tahansa toiminta ei ole vieraannuttamista. Kirjallisuudessa (mm. Haines, Matthewson, Turnbull: Understanding and managing parental alienation) todetaan, että sen arviointi, onko kyseessä vieraannuttaminen, tulisi kohdistua seuraaviin aihealueisiin:

Jaan asiaa koskevan laajemman katsauksen useampaan eri artikkeliin (1/4). Kaikkien yllä olevien kohtien 1-3 edellyttämät arvioinnin edellytykset tulee täyttyä, jotta vieraannuttamisesta voidaan puhua. Alla olevien kohtien mukaiset havainnot eivät kuitenkaan ilmene kaikissa tilanteissa samaan aikaan tai samalla tavalla. Kohdassa 4. on pääosin kyse vieraannuttamisen kohdevanhemman reaktioista vieraannuttamiseen. Kohdevanhempi voi toiminnallaan edesauttaa vieraannuttamisen vaikutusta lapseen. Pääosin kohdassa 4. kuvatuilla (ja myöhemmässä artikkelissa läpikäytävillä) seikoilla kiinnitetään ammattilaisen huomiota siihen, että kohdevanhemman mielialaa tulee seurata.

Katsotaan ensimmäiseksi tarkemmin vieraannuttajavanhemman persoonallisuutta ja ominaisuuksia koskevaa arviointia.

  1. Vieraannuttajavanhemman persoonallisuus ja ominaisuudet

Vieraannuttajan persoonallisuus

Vieraannuttamista harjoittava vanhempi osoittaa usein ylimielisyyttä suhteessa toisiin ihmisiin.

Vanhemman käyttäytyminen on usein tilanteeseen sopimattomalla tavalla vihamielinen.

Henkilö kokee itsensä hylätyksi tai jätetyksi, eikä hän pääse siitä yli.

Henkilö haluaa käsitellä asioita ”ylemmän johdon” tai vanhemman arvolle sopivan henkilön kanssa.

Henkilö edellyttää, että hänen arvonsa vanhempana ”tunnustetaan”.

Epänormaali surun tuntemus

Henkilö on liiallisen keskittynyt parisuhteen menettämiseen.

Henkilö ei ole päässyt irti parisuhteen päättymisestä.

Henkilö puhuu silloin tällöin sovinnon tekemisestä entisen kumppanin kanssa, vaikka tilanteen tosiseikat eivät tue tätä mahdollisuutta.

Henkilö vaikuttaa olevan parisuhteen päättymisestä liioitellun katkera ja loukkaantunut.

Henkilö tuntuu ajattelevan, että erosta on vain vähän aikaa, vaikka todellisuudessa erosta on huomattavan pitkä aika.

Henkilö on niin loukkaantunut ja vihainen erosta, että se vaikuttaa hänen ajatteluunsa ja toimintaansa.

Vastuun ulkoistaminen

Henkilö pitää yksinomaan muita ihmisiä vastuussa ongelmistaan.

Henkilöllä on vaikeuksia ymmärtää omaa roolia kokonaisuudessa ja omien tekojen vaikutuksia.

Henkilö välttää ottamasta vastuuta keinoihin ja ratkaisuihin, joilla voitaisiin parantaa tilannetta.

Henkilö uskoo, että muut aiheuttavat hänen kokemansa negatiiviset tunteet.

Jopa silloin, kun tällaisen henkilön näkemykset perustellusti kiistetään tai niiden osalta on esitetty perusteltu vastaväite, hän edelleen kiistää, että hänellä olisi mitään tekemistä ongelman kanssa.

Henkilö kieltäytyy vastaamasta kysymyksiin hänen omasta osallisuudestaan tai vaikutuksestaan ongelmiin, keskittyen puhumaan toisen vanhemman ongelmallisesta käyttäytymisestä.

Perhetausta

Henkilöllä on vaikeuksia nähdä itseään erillään omasta perheestään tai lähipiiristä.

Henkilöllä saattaa olla ongelmallinen perhetausta tai suhde sukulaisiin.

Henkilö reagoi kohtuuttoman voimakkaasti sukulaistensa tai muun lähipiirin esittämiin negatiiviseen näkemyksiin toisesta vanhemmasta.

Henkilö antaa epärealistisen yksipuolisen, ”kiiltokuvamaisen” ja positiivisen kuvan omasta lapsuudestaan tai vanhemmistaan.

Henkilö on kasvanut yksinhuoltajaperheessä.

Henkilöllä ei ole yhteyttä tai vain vähäinen yhteys toiseen vanhempaan (vanhempien eron jälkeen).

Huomion kiinnittäminen muuhun kuin omaan käytökseen

Henkilö kieltäytyy myöntämästä, että hänen ongelmansa eivät välttämättä johdu toisen vanhemman käytöksestä.

Henkilöllä on usein riitoja muidenkin kuin toisen vanhemman kanssa.

Henkilöllä näyttää olevan vaikeuksia elämässä laajemminkin.

Henkilö haluaa kertoa, että toisella vanhemmalla on elämässään suurempia ongelmia kuin hänellä itsellään on.

Henkilö syyttää toista vanhempaa erosta, vaikka eroon on voinut vaikuttaa myös hänen oma toiminta.

On tiedossa, että tällä henkilöllä on merkittäviä elämänhallintaan tai muuhun liittyviä ongelmia, mitä hän ei itse halua tuoda esille.

Ongelmalliset ihmissuhteet

Henkilöllä on ongelmallinen parisuhdehistoria.

Henkilöllä on lapsi tai lapsia aikaisemmista parisuhteista.

Henkilön aikaisemmista parisuhteista olevalla lapsella tai lapsilla ei ole yhteyttä toiseen vanhempaansa tai yhteys on heikko.

Henkilöllä ei ole ollut aikaisempia parisuhteita.

Henkilölle on syntynyt lapsi 12 kuukauden kuluessa parisuhteen aloittamisesta.

Vaikuttaa siltä, että henkilö on voinut painostaa toista parisuhteeseen, johon vastaavasti toinen osapuoli on pikemminkin tullut ajautuneeksi tilanteen sitä edellyttäessä.

Tarve kontrolloida

Henkilöllä on tarve kontrolloida tai hallita ja määräillä toisia.

Henkilö perustelee asioita ja päätöksiä sillä, että hän tietää asiat muita paremmin.

Henkilö on aikaisemmin toiminut vastoin lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua tuomioistuimen päätöstä, kun se hänen mielestään on ollut vastoin hänen omaa toivetta.

Henkilö toimii vastoin lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua tuomioistuimen päätöstä, vaikka on juuri hetki aikaisemmin antanut siihen hyväksynnän tai suostumuksen.

Henkilöllä on hankaluuksia ymmärtää, miksi muut eivät ymmärrä hänen tapaansa ajatella tai tehdä asioita.

Henkilö arvostelee negatiivisesti omaa lakimiestään tai muita siitä, että he pakottivat hänet sopimukseen lapasen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa, vaikka oli aikaisemmin osoittanut vapaaehtoisesti olevan samaa mieltä.

Kostonhalu

Henkilö haluaa toisen vanhemman vastuuseen tämän aiheuttamasta tilanteesta.

Kostaminen mielessä henkilö haluaa estää tai yrittää estää toista vanhempaa näkemästä lasta tai lapsia.

Henkilö pitää toista vanhempaa ainoana syynä ongelmiin, vaikka henkilöllä olisi muitakin tavanomaisia ja normaaleja haasteita elämässä.

Henkilö on kykenemätön näkemään, että kostamalla toiselle vanhemmalle hän samalla vahingoittaa lasta.

Henkilö on kykenemätön näkemään, että suhtautumalla toiseen vanhempaan vähemmän negatiivisesti, hän todennäköisesti voisi itsekin paremmin.

Sovittelut ja neuvottelut ovat haasteellisia tilanteita, koska henkilö kohdistaa niin vahvaa vihaa ja aggressiota toista vanhempaa kohtaan.

Jatkoartikkelissa (2/4) käsitellään vieraannuttamistoimia.

Vieraannutetun vanhemman sudenkuopat

Tässä mielestäni kohtuullisen osuva luettelo eräältä kirjoittajalta sudenkuopista, mihin vieraannuttamisen kohdevanhempi voi pudota.

Kohdevanhempi ajattelee, että lapsen kielteinen suhtautuminen on lapsen aito oma mielipide ja kohdistaa oman turhautumisensa lapseen

Lapsi on todellisuudessa lojaalisuusristiriidassa, ja pyrkii vain vähentämään kokemaansa ahdistusta ja stressiä toimimalla niin kuin olettaa vieraannuttajavanhemman toivovan. Lapsi pelkää menettävänsä sen ”viimeisen” vanhempansa, mikäli ei toimi odotusten mukaisesti.

Kohdevanhempi uskoo ratkaisun löytyvän lapsen käytöksen oikaisemisesta ja kasvatuksellisesta otteesta

Vierannuttajavanhempi on luonut lapsen mieleen tarinan toisen vanhemman puutteellisista kyvyistä. Ajan mittaan lapsi alkaa myös uskomaan siihen. Tähän saattaa liittyä uhmakasta ja vastustavaa käytöstä. Monille voi syntyä houkutus korjata lapsen käytöstä. Ongelmana on, että saatat samalla vahvistaa vieraannuttajavanhemman lapselle sinusta syöttämiä ajatuksia siitä, että olet jäykkä ja kohtuuton vanhempi – vaikka saatat olla se, jolla on normaalit rajat perheessä.

Kohdevanhempi värvää sukulaiset ja muun lähipiirin kertomaan lapselle ”mistä asiassa on kysymys” tai muuten hyväksyy tällaisen toiminnan

Tutkimusten mukaan vieraannuttajavanhempi pyrkii luomaan ympärilleen liittouman. Sinullakin voi olla halu saada laajempaa ymmärrystä käsityksillesi tai ns. neuvotteluvoimaa jopa keskusteluun lapsen kanssa. Tämä ei ole ehkä kannattavaa.

Lapset saattavat olla huonoja vastaanottamaan omaksumansa tarinan kanssa ristiriitaista tarinaa sinulta tai sukulaisiltasi. Vieraannuttava vanhempi on tässä todennäköisesti vahvempi kuin yksikään sinun sukulaisesi. ”Nuo kaikki ovat sitä samaa, huonoa porukkaa”.

Kohdevanhempi kostaa vieraannuttavalla vanhemmalle kokemansa vääryydet

Vieraannuttamiseen voi pyrkiä vaikuttamaan hyvillä tai huonoilla keinoilla. Hyviä keinoja voi olla ammattilaisavun vastaanottaminen ja hyvän eettisen lakimiesavun käyttäminen. Ole varovainen keinovalikoimassa. Huono valinta on kosto. Älä ajattele vaikuttamista koston välineenä, vaan pyrkimyksenä auttaa lasta. Vääränlaiset keinot, kuten sosiaalisessa mediassa kerrotut ”totuudet vieraannuttajasta” tulevat välitetyksi lapselle osoituksena huonosta vanhemmuudesta.

Kohdevanhempi esiintyy sosiaalihuollossa, tuomioistuimessa tai muuten ammattilaisille aggressiivisena, vihaisena, tai muuten ”kaikkitietävänä”

Kun asioidaan sosiaalihuollon ammattilaisen kanssa tai lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa asiaa käsitellään tuomioistuimessa, joudut eräänlaisen sinuun kohdistuvan tarkastelun kohteeksi. Kohdevanhemman turhautuminen voi ilmetä monin, ymmärrettävin, tavoin. Vältä kuitenkin ylimielistä ja vihaista asennetta. Se kääntyy hyvää tarkoitusta vastaan.

Top 5 Mistakes Rejected/Targeted Parents Make in Parental Alienation

Sovinnollisuus vai oikeudenkäynti erityisesti vieraannuttamistilanteessa?

Oma näkemykseni on tämä:

Sovinnollisuutta puoltavat seikat:

  • Vanhemmalle on merkityksellistä ”näpäyttää” toista vanhempaa tai voittaa hänet taikka ”näyttää kaapin paikan”
  • Vanhemmilla vaikuttaa olevan jollain tavalla tasavertainen suhde tai vuorovaikutusdynamiikka sekä keskusteluyhteys
  • Vanhemmilla on halu sovinnollisuuteen
  • Lapsi on alkanut osoittamaan kielteistä suhtautumista vanhempaan, jonka luona hän ei asu
  • Lapsi on yli 12 vuotias
  • Lapsi saadaan osallistumaan hänen ja vanhemman välisen suhteen palauttavaan, parantavaan tai kehittävään kolmannen sektorin tai muun asiantuntijatahon auttavaan ja tukevaan toimintaan
  • Vanhemmat pyrkivät noudattamaan voimassa olevaa huollosta ja tapaamisoikeudesta tehtyä sopimusta, joka on vahvistettu sosiaalihuollon viranomaisessa tai päätöstä, joka on annettu tuomioistuimessa

Tuomioistuinmenettelyn aloittamista puoltavat seikat:

  • Vanhemmalla on ”hyvä” ja ”eettisesti toimiva” asianajaja tai lupalakimies
  • Follo-menettelystä ei ollut hyötyä
  • Vanhemmilla ei ole huollosta ja tapaamisoikeudesta tehtyä sopimusta, joka on vahvistettu sosiaalihuollon viranomaisessa tai päätöstä, joka on annettu tuomioistuimessa
  • Lapsi ei ole osoittanut vielä merkittävää kielteistä suhtautumista kohdevanhempaan (useimmiten siis vanhempaan jonka luona lapsi ei asu), tai jos on jo, saatavilla on asiantuntijatodistelua, joka kiistatta osoittaa ainakin sen, että vieraannuttajavanhempi on toiminnallaan ja käyttäytymisellään vaikuttanut kielteisesti lapsen näkemykseen toisesta vanhemmasta ja todistelua, että vieraannuttajavanhempi ei ole pyrkinyt myötävaikuttamaan tapaamisoikeuden toteutumiseen tai lapsen ja kohdevanhemman suhteen ylläpitoon
    • Ongelmana tuomioistuimessa tuntuu olevan se, että pelkkään väitteeseen ”olen kaikin keinoin yrittänyt tukea lasta lähtemään tapaamisiin” luotetaan ja se, että tuomioistuimella ei ole käytettävissä riittävästi tietoa lasten asumisen muuttamisen vaikutuksista lapsiin. Tutkimuskirjallisuus viittaa siihen, että kohtuullisen ajan jälkeen lapset suhtautuvat tilanteeseen hyvin (mm. Turnbull, Haines, Matthewson: Understanding and managing Parental Alienation, 2020)
    • Olosuhdeselvityksen merkitys korostuu – ongelma on siinä, että ei voida ennakoida kuinka laadukkaasti se on tehty
  • Lapsi ei ole yli 12 vuotias
    • On huomioitava, että lapsen ollessa prosessin alkaessa jo noin 10 vuotias, päätöksentekohetkellä lapsi voi olla jo 12 vuotta täyttänyt tai lähelle sitä, jolloin lapsen ilmaisema kanta otetaan lähtökohtaisesti sellaisenaan huomioon huolimatta siitä, että vieraannuttamisväitteitä on esitetty
    • On huomioitava, että useamman lapsen ollessa kyseessä, tuomioistuin harvemmin erottaa lapsia toisistaan esimerkiksi tilanteessa, jossa yksi lapsi kolmesta on huomattavasti alle 12 vuotias, vaikka tämän ikäisen lapsen mielipiteelle sisänsä ei voitaisi antaa painoarvoa

Näkemykseni parhaasta toimintavaihtoehdosta on tämä:

Tuomioistuinmenettely on viimesijainen vaihtoehto, koska menettely tuhoaa viimeisetkin mahdollisuudet vanhempien yhteistoimintaan ja siten yhteistyövanhemmuuteen. Oikeudenkäynnissä toteutuu usein se taktiikka, että toinen vanhempi haluaa osoittaa toisen vanhemman surkeuden huoltajana ja siten keskittyy loanheittoon – tai sitten oikeudenkäyntiavustajat huolehtivat tästä päämiehensä puolesta

Taktiikkavalintana tulisi olla sovinnollisuuden painottaminen ja sen lisäksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa aloitetut tukitoimet vanhemmille ja lapsille.

Mitä sanoisit vieraannutetun lapsen kohdevanhemmalle, jonka mielestä tuomioistuinmenettely on ainoa ratkaisu?

Sanoisin näin:

Lopullinen tuomiostuimen ratkaisu saattaa yllättää, eikä se ole aina mieleinen

Usein syvällä ”omassa asiassaan” oleva osapuoli arvelee, ettei tuomioistuin voi millään järkevällä perusteella tulla muuhun lopputulokseen, kuin osapuoli itse arvelee.

Tuomioistuinmenettelyssä lapsiasioissakin on kyse valitettavasti muusta kuin absoluuttisen totuuden etsimisestä. Huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat asiat kuuluvat niin sanotun virallisperiaatteen piiriin, jossa tuomioistuimen selvittämisvelvollisuus on korostunut.

Nykyisessä oikeudenkäyntijärjestelmässä ei vain ole riittäviä resursseja selvitysvelvollisuuden toteuttamiseksi, jolloin osapuolten ja heidän avustajiensa oikeudenkäynti- ja oikeussalikäyttäytymisen merkitys korostuu. Nykyisessä muodossaan olosuhdeselvitysten laajuus- ja laatuongelmat eivät tuo tähän ratkaisua.

Vieraannuttamistilanteisiin liittyy usein toisen vanhemman väite siitä, että lapsi vapaaehtoisesti kieltäytyy tapaamasta toista vanhempaansa. Usein silloinkin, kun lapsi olisi iältään alle 10 vuotias eli hyvin nuori. Vielä tänä päivänä tämänkaltainen väite menee läpi sosiaalihuollossa, tuomioistuimessa ja oikeudenkäyntiavustajissa.

Kun asiaa ei selvitetä riittävästi, lapsen edun turvaava oikeuden päätös jää todennäköisesti saamatta.

Myös oikeudenkäyntiavustajalta edellytetään erityistä osaamista ja kykyä ajaa lasten etua, ei vanhemman. Aina näin hyvä tilanne ei ole käsillä, koska vieraannuttamista ja siihen liittyviä motivaatioita ja käyttäytymismalleja ei tunneta riittävän syvällisesti.

Kannattaa siis panostaa oikeudenkäyntiavustajan kykyyn ja mahdollisuuteen hoitaa toimeksiantoa. Miten löytää etiikaltaan ja osaamiseltaan loistava oikeudenkäyntiavustaja?

Oikeudenkäyntikuluja koskeva taakka voi kaataa talouden

Vanhemman tulisi kyetä oikeudenkäyntiavustajansa kanssa tekemään aito analyysi siitä, ovatko jutun tosiseikat sellaiset, että jutussa asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa. Jos tässä mennään metsään, niin oikeudenkäyntikuluista tuleva rasite saattaa vaikuttaa pitkälle elämään.

Vaikka lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa lähtökohtaisesti molemmat riidan osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, voivat omat kulut olla huomattavat. Tarinat kertovat pitkään kestäneiden huoltajuusriitojen maksaneen useita kymmeniä tuhansia euroja. Eikä kotivakuutuksen oikeusturvaedustakaan ole aina apua. Yli kymmenen tuhannen eurojen riidassa vakuutusturva ei useinkaan ole riittävä, vaan vakuutus sisältää korvauskaton. On haastavaa jos kotivakuutusten vakuutusehdot rajoittavat olennaisesti huoltajuusriitojen oikeudenkäyntikulujen korvattavuutta ja perheen tulot ylittävät oikeusavulle asetetut tulorajat.

Huoltajuusriidan taloudellinen painolasti voi kaataa talouden ja voi johtaa ulosoton asiakkuuteen.

Ota huomioon, että voit olla pitkittyneen oikeudenkäynnin jälkeen siinä tilanteessa, että tunnet menettäneesi lapsesi lisäksi taloudellisen kantokykysi. Joillakin työelämän alueilla ulosoton asiakkuus ja palkan ulosmittaus voivat johtaa työsuhteen päättymiseen. Toisaalta ei ole myöskään lapsen etu, mikäli menetät elatuskykysi.

Huomio menettelyyn kuluva aika

Vaikka tuomioistuimesta saisi väliaikaismääräyksen noin 6 kuukauden kuluessa, tuomioistuimen lopullisen ratkaisun saamiseen voi käräjäoikeustasolla mennä 6-12 kuukautta lisää. Jos asia jatkuu hovioikeuteen, käsittelyaikaa kertyy vielä vuosi.

Tämän ajan olisi voinut käyttää paremminkin.

Oikeudenkäyntiin kulunut aika on aina pois vieraannutetun lapsen ja vanhemman välisen suhteen palauttamisesta. Menetetty aika on suhteen palauttamisen yksi pahimmista vihollisista.

Toinen vanhempi voi käyttää oikeudenkäyntiä tekosyynä estää kaikki yritykset suhteen palauttamiselle toteamalla esimerkiksi, että hän tai lapsi ei voi rauhoittua niin kauan kuin oikeudenkäynti on vireillä. Ja suhteen palauttaminen edellyttää rauhoittumista. Tosin oikeudenkäynnin päättyminen ei takaa vieraannuttajavanhemman myötämielistä suhtautumista suhteen palauttamiseksi.

Vieraannuttamisesta – mitä se on?

Vieraannuttamista ei ole lainsäädännössä määritelty, eikä sille muutoinkaan ole yleisesti hyväksyttävää määritelmää. Hallituksen esityksessä laiksi lapsen huollosta annetun lain muuttamiseksi (88/2018) todetaan kuitenkin seuraavaa:

”Esityksessä ehdotetaan useita lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla pyritään nykyistä tehokkaammin ehkäisemään niin kutsutusta vieraannuttamisesta tai muusta syystä johtuvia tapaamisoikeuden toteutumisen ongelmatilanteita ja antamaan keinoja puuttua niihin. Vieraannuttamisella ei ole tarkkaa merkityssisältöä, mutta sillä tarkoitetaan usein vanhemman käyttäytymistä tavalla, joka vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman tai muun henkilön välistä vuorovaikutussuhdetta ja johtaa joissakin tapauksissa sen katkeamiseen kokonaan.”

Vieraannuttamisen kohteen voivat olla toinen (kohde)vanhempi tai esimerkiksi isovanhemmat.

Vieraannuttamisen tosiasiallisia toimintatapoja tai -muotoja ovat (mm. Helinä Häkkänen-Nyholm Psyjuridica Oy & Marjaana Sorokin) :

-toisen (kohde)vanhemman mustamaalaaminen lasten kuullen

-tapaamisten ja kontaktien rajoittaminen ja muun lapselle mieluisemman ohjelman järjestäminen tapaamisten ajankohtaan

-lasta koskevan tiedonsaannin rajoittaminen

-emotionaalinen manipulointi, syyllisyyden herättäminen lapsessa, lapsen pakottaminen torjumaan vanhempansa ja lapsen palkitseminen tämän haluttomuudesta tavata vanhempaansa

-lapsen pakottaminen valitsemaan vanhempien välillä

-aiheettomien pelkojen herättäminen lapsessa

-konfliktin tietoinen herättäminen lapsen ja kohdevanhemman välillä

-yksityiskohtien kertominen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevasta riidasta tai oikeudenkäynnistä vanhempien välillä

-vanhempi käyttää kohdevanhemman etunimeä lasten kuullen

Vieraannuttamisen olemassaoloa voidaan arvioida myös vertailemalla vieraannutettujen lasten ja aidosti kaltoin kohdeltujen lasten käyttäytymistä (Helinä Häkkänen-Nyholm Psyjuridica Oy).

1) Vieraannutetut lapset suhtautuvat poikkeuksellisen kielteisesti kohdevanhempaan. Vastaavankaltaista täysin mustavalkoista suhtautumista ei ole havaittu vanhempansa toimesta kaltoin kohdelluilla lapsilla.

2) Vieraannutettu lapsi saattaa olla avoimen vihamielinen kohdevanhempaa kohtaan. Vastaavankaltaista rohkeutta ei esiinny vanhempaa kohtaan, jota lapsi pelkää.

3) Vieraannutettu lapsi voi kertoa ulkopuoliselle avoimesti kileteisiä ajatuksia kohdevanhemmasta. Vastaavankaltaista vihamielisyyden ilmaisemista ulkopuolisille ei ole havaittu vanhempiensa kaltoin kohtelemalla lapsella.

4) Vieraannutettu lapsi ilmaisee vieraannuttavan vanhemman olevan ”täydellinen”.

5) Vieraannutetun lapsen vihamielinen suhtautuminen kohdistuu myös kohdevanhemman sukulaisiin tai muihin läheisiin. Vastaavankaltaista kieltäytymistä esimerkiksi tavata kohdevanhemman sukulaisia ei esiinny kaltoin kohdelluilla lapsilla.

6) Vieraannutettu lapsi ilmaisee viranomaisille tapahtumia vanhemman näkökulmasta. Kaltoin kohdellut lapset ajattelevat usein olevana itse syyllisiä tilanteeseen.

7) Vieraannutettu lapsi suhtautuu kielteisesti keinoihin parantaa lapsen ja kohdevanhemman välistä suhdetta hoidollisin keinoin.

8) Vieraannutetut lapset pyrkivät yleensä voimakkaasti fyysisesti vastustamaan vanhemman tapaamista ja tällainen lapsi suhtautuu muutoinkin kielteisesti tulevaisuuteen kohdevanhemman kanssa.

Vieraannuttaminen, tai paremminkin sen ilmentämä toiminta nähdään nykyään yhtenä henkisen väkivallan muotona, joka voi tulla arvioitavaksi rikoslain 21 luvun 5 §:n tarkoittamana pahoinpitelynä.